Mihin tällä jengillä kesällä? Tunnen kihelmöivää kipua varaussormissa, koska mitään - tai melkein mitään - ei ole buukattuna. Nyt on se hetki, kun suunnittelukoneet pitää käynnistää uudelleen, ja nyt skannataan kesäksi Euroopan koluamattomia kolkkia. Luvassa tipsejä halpoihin lentoihin ja ideoita paikkoihin turistivirtojen ulkopuolella.

Madeira suoritti yli odotusten: täydellinen suomalainen kesäsää, huikeat maisemat, kuolemanpelkoa halveksivat bussikuskit ja hyvät etätyömahdollisuudet. Kai sitä hyvää portugalilaista ruokaakin olisi jossain ollut, mutta söin silti kaikkien mahdollisten kalojen kavalkadin lautasella. Ja tutustuin ponchaan, sillä Madeira on Euroopan Karibialaisin kolkka rommeineen.

Niin, mitäs sitten kävikään, kun kotiinpaluupäivänä saavuimme hyvissä ajoin kentälle, vain huomataksemme, ettei koko lähtevien lentojen taululta löydy meidän lentoamme? Alkoi tosielämän Amazing Race ilman Heikki Paasosta.

Aurinko, se ei ollut sittenkään unohtanut meitä. Hoi Anin jälkimmäisellä puoliskolla teimme käsitöitä, kokkasimme, maalasimme tauluja ja rantalomailimme. Itseänikin alkaa epäilyttää, ehdimmekö todella tehdä tämän kaiken… Aivan todella täyden kympin talviloma!

Sesongin ulkopuolella matkustamiseen liittyy paljon hyvää. Vähemmän turisteja, parempaa palvelua, ei jonoja tai ruuhkia missään. Mutta kääntöpuolena off-season johtuu usein siitä, että säät ovat arvaamattomat, elleivät jopa huonot. Ja kuinkas meille kävikään, kun palasimme Vietnamiin sellaiselle alueelle isoa maata, jossa sesonki ei ole vielä alkanut? Tarinassa on historiaa, pannukakkuja ja hyvää ruokaa, ja lisää on luvassa.

Hong Kong valikoitui parin päivän pysähdyskohteeksemme ihan vahingossa, sillä lennot sinne olivat jotenkin järkevän hintaiset, ja sieltä pääsi helposti Vietnamiin. Mutta kas, kaupunki yllätti meidät todella positiivisesti säätä myöten, ja Teinin mielestä tänne oli todellakin tultava uudestaan. Toki se vaatii lompakolta vähän joustoa, sillä jos lennot olivat sopuhintaiset, mikään muu ei.

Edellisestä kerrastani New Yorkissa oli yli 15 vuotta. Nyt yöelämä sai vaihtua teatteriin ja kulttuuriin, kun lähdimme Miehen kanssa viemään Teinin Broadwaylle. Sen lisäksi koimme vahvimman piilokamerahetken ikinä Williamsburgissa, ja ymmärsimme, mille poikien pukukopin takana haisee.

Syksyinen Madrid Miehen kanssa vailla minkään valtakunnan suunnitelmia osoittautui menestyskonseptiksi. Söimme hyvin, nautimme taiteesta ja jalkapallosta ja tallustelimme palatsilta ja puistolta toiselle. Madrid antoi meille hienon syysmatkan ja valoa.

Pitkän puntaroinnin ja jännittävän lomaäänestyksen jälkeen talvilomamme on nyt päätetty ja lennot varattu. Tällä kertaa valinta oli vaikea, ja meinasin jo vaipua epätoivoon, kun toiveet ja lompakon sisältö eivät mitenkään meinanneet kohdata. Vaan jälleen kerran sisukkuus palkitaan, ja suunnittelu voi alkaa.

Retki, joka muutti elämäni. Auschwitzin kauheus on kauheampaa, kuin osasin kuvitella. Jos en aiemmin osannut kuvitella sitä, mihin julmuuteen ihminen pystyy, tämän jälkeen tiesin sen liian hyvin. Yksi elämäni synkimmistä päivistä, jonka vahvuutta en osannut ennakoida, vaikka tietysti tiesin, mihin olin menossa.

Krakova haltuun fillareilla. Parin päivän aikana kaupunki osoitti mukavuutensa ja paljasti niin paikalliset katuruoat kuin kauniit vanhat korttelitkin. Kertakaikkisen suositeltava viikonloppukohde.

Aste asteelta aurinkoisempaa. Kelien lämmetessä piipahdamme Lissabonissa, ja sitten onkin aika ottaa Atlantti haltuun. Kumpi voitti, valtameri vai me? Miksi portugalilaiset talot on päällystetty laatoilla? Ja miten sytyttää grilli tuulen huidellessa myrskylukemissa? Siinä muutama loman loppupuolen keskeisistä kysymyksistä.

Portugalin loman ensimmäistä puolikasta voisi kutsua vaikka torjuntavoitoksi. Jäätävästä tuulesta huolimatta uimme ja retkeilimme, ja huomasimme, että on mahdollista syödä liikaa pastel de natoja. Penan linnan puisto oli mahtava ja Burger King vielä mahtavampi.

Helteiset pari päivää Bangkokissa ison mahan kanssa - uhka vai mahdollisuus? Tuktuk-huijareita, makaava buddha ja kelluvat markkinat. Ja paljon nälkäkiukkua ja hikeä ja lyllerrystä. Mutta selvittiin tästäkin.

Sain suunnitteluhaasteen kaverilta: lapsille on luvattu syyslomalla Aasia, suurkaupunki ja tropiikki. Mitä ihmettä jää jäljelle, jos Thaimaahan ei kannata mennä monsuunisateiden takia (ne nimittäin pieksevät maata syys-lokakuussa)? No, siihen muutama vastaus tässä jaksossa, plus muutama vinkki siitä, mitä tuleman pitää.

Kolmen yön keikkamatka Barcelonaan sisälsi rakkautta musiikkiin, kiitos Pearl Jam, ruokaan, kiitos tapakset, ja viiniin, kiitos cava ja muut valikoidut. Nauroimme paljon, nukuimme (liian) vähän, ja leikimme turisteja Compeedien voimalla. Kyllä kannatti, joka sekunti oli sen arvoista.

Barcelona, monelle se on Gaudin arkkitehtuuria ja tapaksia. Minulle se on ollut niitäkin, mutta myös poliisilaitoksia, ruokakortteleita ja katukuppiloita. Kuinka monta Gaudia kannattaa yrittää kiertää ja kuinka syödä hyvin mutta lompakkoystävällisemmin?

Tämän vuoden Pariisi näytti uuden puiston, uusia museoita, tuttuja ja uusia kulmia, ja tietenkin ihania ystäviäni. Puhuin ranskaa enemmän kuin uskalsin odottaa ja opin sisäelimistä ja kaiken maailman ruhonosista enenmmän kuin ehkä halusinkaan. Löysin myös muutaman kiva uuden ravintolan. Ihanaa oli, kuten aina.

En tiedä mistä aloittaa. Pariisi, kaupunki, johon olen palannut uudestaan ja uudestaan lukuisista eri syistä. Rakkauteni siihen on syvä ja selittämätön. Tässä blogissa avaan pari omaa suosikkiani Pariisista.

Koh Yao Yai, viehättävä ja rauhallinen pikkusaari kaukana Phuketin hälystä, mutta silti niin ihanan lähellä. Tutustumme puolimetriseen kotiliskoon ja opimme, että joku voi kääntää peiton pyytämättä nukkumavalmiuteen, jollet osaa kieltäytyä.