Mitä seuraavaksi - eli miten selvitä reissutyhjiöstä kohti seuraavaa matkaa?

Niin, nyt on se tyhjä kohta elämässä, kun mitään ei ole sovittuna, ei yhtäkään matkaa buukattuna – eikä mitään, mitä odottaa. Mitä silloin tekee ihminen, jonka arki rullaa paremmin sillä, että on jotain, mitä odottaa, ja etenkin, mitä suunnitella.

Mistä seuraava rusketus ja seuraavat lomakynnet?

Onko jäljellä jotain, mistä en olisi vielä kirjoittanut?

On niitä, mutta en ole vielä päättänyt, missä järjestyksessä alkaisin purkaa. Ehkä pidän takataskussa vielä muutaman suosikkini, ja keskityn katsomaan eteenpäin, sillä nyt olen juuri siinä pisteessä, missä matkat ovat vasta unelmia. Ja sitten pikkuhiljaa niistä alkaa tulla totta. Yhtä kevätreissua lukuun ottamatta. Siitä kohta lisää.

Yhtä varma kevään merkki kuin takatalvi, on se, että palaan tähän kaupunkiin.

Mitä päättää ensin?

Meillä usein matkan suunnittelu lähtee siitä, että meille kirkastuu, kenen kanssa lähdemme matkaan. Kauhean usein emme ole ihan oman perheen kesken, vaan useimmiten matkalla on mukana joku muukin perhe. Nyt meillä on tämäkin auki. Yleensä matkustamme kesällä saman tuttavaperheen kanssa Euroopassa, sillä heillä on mukavasti saman ikäiset lapset kuin meillä. Lasten iso ikäero ei ole ihan tavallista, ja siksi se tosiasia, että tällä kombolla sekä isoilla lapsilla että pienillä lapsilla on omanikäinen kaveri, on ollut ihan voittava yhdistelmä. Nyt isot lapset ovat jo niin isoja, että kahden teinin mukaan saaminen ei ole ihan päivänselvä asia enää pitkään. Pienetkin ovat jo vahvasti kouluikäisiä. Mihin ihmeeseen aika häviää? Kun olimme Italiassa ensimmäisellä yhteisellä reissullamme, pikkutyypit olivat vaippahousuisia yksi- ja kaksivuotiaita.

Vaippa-Mini Colosseumilla.

Onhan meillä toki muitakin reissukaveriperheitä ollut. Balilla oli kolme perhettä, Guadeloupella yksi, joiden isompi lapsi on saman ikäinen meidän pikkuisen kanssa. Se sama perhe siis, joiden siivellä majailimme ehkä hienoimmassa villassa ikinä Meksikossa viime talvena. Lisäksi meillä on lapsettomia ystäväpariskuntia, jotka ovat varovaisesti ilmaisseet, että meidän perheen meininki on niin leppoisa, että he voisivat jopa tulla matkaan mukaan (koska Koho Travelsin täyden palvelun matkanjärjestelyt on houkuttava vaihtoehto), ja sitten on yksin lapsen kanssa matkaavia ihmisiä, joiden kanssa on jo testattu konseptin toimivuus. Vaihtoehtoja siis on, mutta ensi kesäksi mitään varmaa ei ole vielä ilmaantunut. En siis voi aloittaa optimoimalla vaikkapa asumista tietylle porukalle. Pitää siis aloittaa miettimällä, mihin olisi kiva mennä.

Vahva suositus: katso isojen turistivirtojen ulkopuolelle

Meillä on tietyt kriteerit siitä, mikä tekee lomasta hyvän. Yksi niistä on se, että on mahdollista löytää paikallista kulttuuria ja olla kaikkein pahimpien massaturismialueiden ulkopuolella. Tai jos menee niihin, mieluiten sesongin ulkopuolella, jolloin niissä voi olla kivaakin, tai ainakin on enemmän tilaa hengittää.

Post-Covid Provence, mutta myös ennen pahinta turistiaikaa.

Koska kesällä harvemmin on tarve lähteä Euroopan ulkopuolelle, kun täälläkin on lämmin ja Eurooppa on mahtava manner täynnä kaikenlaista kulttuuria, olen ensisijaisesti aina etsinyt kesälomakohdetta Euroopasta. Vain kerran olemme olleet kesällä Euroopan ulkopuolella, silloinkin aikuisten reissulla Barbadoksella ja Trinidad & Tobagolla.

Noh, paljon on kierretty Eurooppaa, lähinnä eteläistä, joitakin Keski-Euroopan kaupunkeja lukuun ottamatta. Jos haluaisi ihan uuden paikan, pitäisi keksiä jotain ihan uutta. Olen kurkistellut Albaniaa hieman kiinnostuneena, ja Instagram on tyrkyttänyt minulle Albaniaa jo hetken aikaa. Olen jopa lukenut joitakin blogeja ja reissutarinoita siitä. Periaatteessa sen pitäisi kiinnostaa, mutta todellisuudessa… en saa Albaniasta kiinni.

Albania, pitäisikö sille antaa mahdollisuus?

Jos pysytään samalla suunnalla, Montenegroa on moni kehunut. Sen luonto on ilmeisesti aivan upeaa, ja hintataso Itä-Eurooppalaiseen tapaan järkevä, pois lukien Kroatia, joka on nykyään kuulemma jopa Suomen hinnoissa. Mutta Montenegroon pääseminen vaatii aikamoisen lentokikkailun tai auton, ja meillä ei ole kuitenkaan tarkoitus olla koko kesälomaa tien päällä, joten lentäen kohteeseen ja auto siellä. Montenegroa mietin vielä…

Montenegron luonto ja maisemat kiinnostavat.

Mutta sitten satuin jonain iltana lojumaan sohvalla tekemättä mitään, ja töllö sattui olemaan auki (syytän Miestä, joka ei voi olla kotona ilman, että televisio on auki), ja sieltä tuli joku hassu ohjelma, jossa kiinteistövälittäjät kilpailuttavat koteja ihmisille jostain tietyltä alueelta. Jäin sivusilmällä seuraamaan, kun alueena oli Costa Brava. Siis hetkinen, missä se oikein on? Aloin googlaamaan ja hoksasin, että puhutaan alueesta Barcelonasta Itään, eli pienestä kaistaleesta rannikkoa Espanjan ja Ranskan välissä. Ai että, nyt alkoi kutkuttaa. Siivu Eurooppaa, jota en ole edes koskaan ajatellut, mutta joka voisi olla ihan täydellinen lomakohde!

Olisiko Costa Brava meidän seuraava kohde?

Costa Bravalta Mentoniin

Noh, pyöritellessäni kaikkia mahdollisia alueita Costa Bravalla, ja tuskaillessani sen kanssa, voiko Airbnb:tä enää käyttää, koska sen perustajista eräs julistautui Trumpin kannattajaksi (eli ei), aloin miettiä, mitä itse haluaisin. Mikä minua Euroopassa kiinnostaa eniten? Vastaus on helppo: ranskankieliset alueet, koska mahdollisuus käyttää huonoa ranskaani, ja mahdollisuus syödä keskimääräistä parempaa ruokaa, mikä yhdistää kaikkia ranskankielisiä alueita (ainakin jos tiedät, mitä tilaat).

Ja kas, en tiedä olinko edes sanonut tätä kelaa ääneen, mutta Instagram tarjoili minulle jonkun mielettömän feedin alueelta lähellä kaupunkia nimeltä Menton. Aloin luonnollisesti tutkia asiaa, ja kas, sepä onkin toinen niin sanottu borderline-alue, eli kaupunki ja sen ympäristö Ranskan ja Italian välissä. Ja mikä hauskinta, Monaco jää sen länsipuolelle, eli Monacosta itään on pieni alue Ranskaa ennen kuin tullaan Italian alueelle. Kutkuttavaa, kerrassaan kutkuttavaa.

Mentioning kaupunki ja sen ympäristö - miksi ihmeessä ei?

Villit kortit, koska halvat lennot

Monesti olemme kuitenkin päätyneet erilaisiin paikkoihin ihan sen perusteella, että jonnekin on ollut halpa lentää. Aikoinaan Guadeloupe valikoitui täysin Air Francen halpojen lentojen perusteella. Tänä talvena päädyimme Hong Kongiin ja Vietnamiin, koska ensinnäkin Honkkarin reitti oli halvin portti Aasiaan ja toisekseen sieltä oli halpa lentää Vietnamiin. Provenceen covidin jälkimainingeissa päädyimme covidin jälkimainingeissa, koska löysimme halvat Nizzan lennot, ja Puerto Ricoon piipahdimme Miamista, koska Teini ei halunnut olla kauempaa Jenkeissä arvopohjaisista syistä, ja Miamista oli todella edullista lentää Puerto Ricoon. Nyt meillä on kesäreissussa kaksikin uutta villiä korttia ihan vaan lentojen edullisuuden vuoksi: Como-järvi halpojen Milanon-lentojen takia ja Veneton alue ja Venetsia halpojen Venetsian-lentojen takia. Kumpikin kiinnostaa. Olen meistä ainoa, joka on ollut eteläisillä Dolomiiteilla, tarkemmin Garda-järvellä, ja pidin siitä valtavasti. Olemme kaikki lentäneet kerran Venetsiaan, mutta menimme sieltä suoraan Miehen veljelle Padovaan, joten Venetsia ja Veneton alue Padovaa lukuun ottamatta on myös yksi kulma, mitä emme ole kolunneet. Sieltä voisi vaikka ajaa Slovenian lyhyelle, mutta kuulemani mukaan kauniille rannikkoalueelle, ja vaikka vielä pidemmälle Kroatiaan.

Como-järvi Dolomiittien eteläpuolella voisi olla hurmaava, ehkä myös hurmaavan kallis..

Ja nyt kun aloin oikein kaivella kulmia, joissa emme ole olleet, löysin myös Kyproksen. Larnakaankin pääsisi kohtuullisen edullisesti, ja Kyproksen kreikkalaisvaikutteinen kulttuuri ja ruoka, sekä tietenkin kirkkaat snorklausvedet kiinnostavat kyllä ainakin minua. Se ei toki olisi turistivirtojen ulkopuolella, eikä edes oikeastaan sesonginkaan, mutta ehkä jos löytäisi tosi kivan villan, jossa voisi viihtyä… Mitä ihmettä siis teen kesän matkavalinnan kanssa?

Vai ehkä Kypros ja todellinen rantalomakohde?

Äänestys – tietenkin!

Miksen tajunnut tätä aikaisemmin? Talven reissusta tuli ihan huippu, kun se päätettiin koko perheen äänestyksellä. Nyt tekisimme tietenkin saman. Siitä sitten seuraavassa blogissa, sillä sitä varten aion huomenna valmistella taustoitukset perheelle – jonkun herkkuruuan äärellä tietenkin – ja sitten saataisi kohde, johon kukaan ei voisi olla pettynyt, koska jokainen on saanut vaikuttaa. Olisi kyllä kiva kuulla ihan kenen vaan mielipiteitä näistä vaihtoehdoista myös!

Buttes-Chaumontin hurmaava puisto Pariisissa.

Ja tietenkin sitä ennen on vielä luvassa ainakin – hiukan yllätyksettömästi kyllä – Pariisi. Tänä vuonna lähden sinne kolmistaan Minin ja Teinin kanssa, ja se on edessä jo kolmen viikon päästä. Olen vuokrannut meille ihanan pienen yksiön aivan Buttes-Chaumontin puiston laidalta. On hauskaa päästä katsomaan Pariisia lasten silmin.

Joten kaikenlaista luvassa hetkellisen suunnitteluhiljaisuuden jälkeen. Stay tuned!