Kauhujen kotimatka – tosielämän Amazing Race Vietnamista Hong Kongin kautta kotiin

(Kirjoittajan huomio: tämä tarina on kuvitettu kaikilla muilla, kuin lentokenttäkuvilla. Johtuu täysin siitä, että nyt ei ollut aikaa kuvata…)

Koska loma oli ollut muuten ihana ja kaikin puolin ikimuistoinen, oli odotettavissa jonkin sortin yllätyskäänne. Se saatiin sitten sopivasti kotimatkalle. Saavuimme Da Nangin lentokentälle hyvissä ajoin ja hieman liikuttuneessa tilassa, sillä jäähyväiset hotellin ihanan henkilökunnan kanssa olivat tunteikkaat. Hekin olivat tuoneet laulun kanssa kakun meille huoneeseen synttäripäivänäni, ja olimme kaikin puolin ystävystyneet menneiden 10 päivän aikana. Lähdön hetki oli surullinen.

Kun totuus valkenee lentokentällä

Kentällä aloimme etsiä lentomme check-in-tiskin numeroa – vain huomataksemme, ettei koko lentoa ollut sen päivän lähtevien listalla. Tarkistin vielä varaukseni, ja kyllä, se oli kyseiselle päivälle tehty. Myöskään Booking.comissa, jonka kautta olin lentoni varannut, ei näkynyt mitään tietoa lennon peruuntumisesta. Vietjetin asiakaspalvelupisteellä oltiin toista mieltä. Heidän järjestelmissään näkyi, että meille on lähtenyt bookingista annettuun sähköpostiin ja puhelinnumeroon viesti lennon siirrosta seuraavalle päivälle jo lähes viikkoa aikaisemmin, mutta minulle ei kylläkään ollut tullut sähköpostia eikä tekstiviestiä. Sähköpostin puutteen saattoi selittää se, että bookingilta oli välitetty lentoyhtiöön täysin väärä sähköposti. Tekstiviestin puutetta ei selitä mikään.

Uudet lennot lennosta

Eli siis olimme tilanteessa, jossa kello oli 12:30 iltapäivällä, me olimme Da Nangissa Vietnamissa ja meidän lentomme Suomeen lähtisi Hong Kongista klo 20:50 samana iltana. Vietjetin ohje oli, että varatkaa itse uudet lennot ja he hyvittävät lennot Bookingille, jolta me sitten joutuisimme kinuamaan hyvitystä itsellemme. No, se oli kuitenkin ainoa vaihtoehto, joten aloimme hakata Momondoa ja Skyscanneria Miehen kanssa kilpaa, ja löysimmekin klo 16:40 lähtevän Hong Kong Airlinesin lennon, johon sitten ostimme saman tien netistä liput, ja laitoimme korvauspyynnöt Vietjetiltä Bookingiin.

Väärä kone lähtöportilla

No, kun sitten rauhassa syötyämme saavumme lähtevän lentomme portille, jäämme tuijottamaan porttia suu auki. Kyseisellä portilla on ihan toinen Korean Airlinesin kone, jonka lähtö on viivästynyt parilla tunnilla. Hälyytyskellot alkavat soida ja alan miettiä mielessäni sitä, että jos tämä lento lähtee yhtään myöhässä, meillä on tuskin mitään mahdollisuuksia ehtiä kotilennolle Hong Kongissa. Ja sitten tulee ilmoitus, että lentomme portti on vaihtunut – ei ehkä hätää. Lopulta kone boardaa vain vartin myöhässä ja ottaa kiinni sen verran matkalla, että Honkkariin laskeuduttiin vain 5 minuuttia myöhässä. Mutta siitä alkaa piinaava rullailu kohti porttia. Kone siis rullailee kaikessa rauhassa nautiskellen yli 20 minuuttia pitkin kenttää ja minun stressikierrokseni alkavat päästä ylikuumenemisen tasolle. Nyt sitä konetta kiinni putkeen ja päästäkää meidät ulos!

Hong Kongin kentän loputtomat käytävät ja laukkuhihnan draama

Kun lopulta pääsemme juoksemaan koneesta ulos, tajuamme Honkkarin kentän todellisen koon. Olemme tulleet sellaiseen terminaaliin, josta immigrationiin ja laukkuhihnoille täytyy kulkea JUNALLA! Ei muuta kun junaan, ja kohti passintarkastusjonoja. Siinä kohtaa otin kaikki keinot käyttöön ja kävin epätoivoisella ilmeellä viimeisteltynä pyytämässä virkailijalta, olisiko meidän mahdollista päästä oikoreittiä läpi, jotta emme myöhästyisi jatkolennolta. Ja se toimi – meillä oli siis vielä toivoa!

Laukkuhihnalla alkoi draaman toinen osuus: missä on Hoi Anista ostettu taulumme, jonka putkeen rullattuna oli lähes 1,5 metriä pitkä, ja piti kirjata koneeseen erityismatkatavarana? Vaikka muut laukut tulivat suhteellisen ripeästi, putkea joutui odottamaan. Eikä kukaan edes ollut varma siitä, mihin se tulee. Kun sitten lopulta 2 minuuttia ennen Finnairin bag dropin sulkeutumista näen ihmismassan yli Miehen nostavan putken ylös toisella puolella salia ja huutavan ”Putki!”, aloin tarrata viimeisiin toivonrippeisiin. Nyt täyttä laukkaa departures-kerrokseen ja kohti Finskin tiskiä. Ja kun oikea välikkö löytyi, se oli tyhjä. Vai oliko sittenkään? Ihan viimeisessä kulmassa näkyi parilla tiskillä joku, ja kyllä, se oli Finnairin tiski, ja siellä oli vielä ihminen! Huohottaen selitämme vakavailmeiselle nuorelle naiselle tilanteen, johon hän toteaa ilmeettömästi: ”Fine, we must be quick!” Ja kun näytämme, että meillä on puolitoistametrinen putki, joka pitäisi myös saada mukaan, hän vain pyöräyttää silmiään ja alkaa nakuttaa koneeseen passeja sisään kuin viimeistä päivää.

Lopulta tilanne on tämä: laukut ja putki saadaan koneeseen. Yksi henkilökunnasta lähtee juoksuttamaan meitä erikoisreittejä courtesy-linjaa pitkin läpi turvatarkastusten. Sitten lähdemme kohti porttia, vain huomataksemme, että se on koko kentän kauimmaisessa nurkassa, jonne pitää taas mennä JUNALLA! (Hong Kongin kentällä lähtöportteja on 1-530…)

Yllätyspissa!

Lopulta juoksemme kohti oikeaa porttia ja näemme vielä sisään käveleviä ihmisiä. Ehtisimme! Toki viimeisen silauksen jännitykseen tekee Mies, jonka on pakko päästä käymään pissalla ennen koneeseen nousua. Voi luoja paratkoon! Mutta kyllä, ehdimme koneeseen, hikisinä ja väsyneinä ja kaikin puolin tärisevinä. Mutta ehdimme kuitenkin.

Lopulta kotimatka meni hyvin, lento oli miellyttävä ja nukuimme jopa kaikki ihan siedettävät yöunet. Laskeuduimme klo 5 ja lapset menivät kiltisti kahdeksaksi kouluun. Meillä Miehen kanssa oli sentään etätyöpäivä.

Mitä tästä opimme?

1. Älä lennä Vietjetillä, etenkään jos et halua muutoksia.
2. Älä buukkaa lentoja booking.comin kautta, koska silloin et saa viestejä lentojen myöhästymisestä tai peruutuksista – ainakaan ajallaan, tai ainakaan Vietjetin ollessa kyseessä. Muiden lentoyhtiöiden kohdalla se on toiminut kyllä.
3. Älä koskaan, koskaan luovu toivosta tai jätä kokeilematta ihmisten hyväntahtoisuutta. Sillä päästiin kotiin tälläkin kertaa.

Ja sitten kohti uusia seikkailuja. Itsehän pakkaan tavarani jo parin viikon päästä kohti Madeiraa.