Trinidad & Tobago - yksi maa, kahdet kasvot

Matkalla Marcas Bayhin maisemat olivat aivan huikeat

Trinidad & Tobago, Karibian kierroksen toinen kohteemme, oli jotakin kerrassaan hämmentävää. Se on kuin Kaksi yhden hinnalla -tyyppinen kokemus, jossa yhdestä paketista kuoritutuu kaksi täysin toistaan poikkeavaa asiaa. Mutta mikä kokemusten aarrearkku! Lähdetään seikkailemaan.

Trinidad - kummallinen satumaa

Maracas Bayn auringonlasku.

Olimme varanneet lennot, joissa meno oli Barbadokselle ja paluu Tobagolta. Mutta koska Trinidad ja Tobago on yksi valtio, päätimme Barbadokselta mennä ensin Trinidadiin, koska, no miksi ei. Ajatus alkoi kuitenkin epäilyttää jo saavuttuamme Trinidadiin ja lentokentän passintarkastukseen. Mutta ensin Trinidadista pari sanaa.

Saarivaltion suurempi, ja siis huomattavasti suurempi valtio on Trinidad. Olin työn kautta tutustunut hieman aikaisemmin Trinidadista kotoisin olevaan kollegaan, joka oli kertonut Trinidadista paljon; neuvonut ruokia, joita kokeilla ja paikkoja, joita mennä. Jennyn vihjeistä osasin odottaa luonnonrikasta saarta, jonka west indiens -englannin murteesta olisi vaikea saada kiinni, ja jossa pääkaupunkia kannattaisi välttää (rikollisuus), mutta jossa olisi paljon muuta mieletöntä. Olihan siellä. Trinidad oli sanalla sanoen hämmentävin kokemus ikinä.

Olimme siis päättäneet olla Trinidadissa vain kaksi yötä ja jatkaa matkaa Tobagolle. Tämä aiheutti suurta hämmennystä passintarkastuksessa. Ei siksi, että olimme vain kaksi päivää, vaan siksi, että ylipäätään tulimme sinne. ”Why don’t you go to Tobago?” kysyi tarkastaja Mieheltä, emmekä oikein tajunneet miksi. Myöhemmin valkeni, että turistit menevät Tobagolle, mutta Trinidadissa turismi oli lähinnä paikallisten ihmisten viikonloppulomailua eri osissa saarta. Turistina Trinissä olo olikin kohtuullisen outo, ellei jopa epävarma. Paikoin tuntui, kun meitä ei olisi haluttu sinne lainkaan.

Luokkaretkibussi - aivan paras!

Meitä odotti etukäteen varattu kuljetus. Olimme päättäneet mennä toiselle puolelle saarta sen ehkä kuuluisimmalle rannalle, Maracas Bayhin. Nimikyltin kanssa vastassa oli paikallinen setä, joka oli pukeutunut ylisuureen hawaiji-paitaan, lakeerikenkiin ja liehuviin suoriin housuihin. Hän johdatti meidät autoon, joka näytti 70-luvun kulubussilta. Olo oli kuin parhaalla luokkaretkellä. Ja sitten alkoi seikkailu. Maisemat kentältä Maracasiin olivat kertakaikkisen henkeäsalpaavat. En ole koskaan nähnyt sellaisia puita! Ne nousivat satoja metrejä merestä pystysuoria rinteitä ylös ja auringossa kimaltavat merenpoukamat, hurjan vihreänä eteen levittäytyvät rinteet ja uskomaton luonto näyttivät aamupäivän valossa (ja hieman liian lyhyiden yöunten jälkeen) epätodellisilta. Sitten saavuttiin Maracas Bayhin, jonka ainoasta hotellista olimme varanneet huoneet. Ja olimmekin ainoat asiakkaat hotellissa. Kyllä, kesä on hiljaisin sesonki Karibialla, koska siellä on sadekausi. Hassua sinänsä, että meidän lomallamme satoi yhden ainoan kerran, ja ehkä tunnin ajan. Mutta hiljainen sesonki tarkoitti myös, että hotelli oli tyhjä. Se muistutti Hohto-elokuvan kulisseja siirrettynä Karibian maisemiin. Pian myös tajusimme, ettei rannalla ole myöskään mitään muuta elämää.

Paikallinen trubaduuri sunnuntaina rannalla.

Maracas Bay ja Bake and Shark

Ruoka Karibialla, kuten jo mainitsin, on kalaa, riisiä ja kasviksia. Maracasissa se kala oli lähtökohtaisesti haita. Paikallinen lihapiirakka tunnetaan nimellä Bake and Shark, ja se on nimensä mukaan hailihis. Rannalla näitä hailihiksiä myyviä kojuja oli useita, mutta mitään muuta ruokaa sieltä ei hotellin ravintolan lisäksi saanut.

Ja mitä sitten oli Bake and Shark? Ruokalaji menee jotakuinkin näin: tiskiltä tilataan Bake, eli lihapiirakan näköinen, uppopaistettu sämpylä, jonka väliin tulee uppopaistettu kalapihvi. Haita, kuten nimikin sanoo, tai ainakin alkuperäisen reseptin mukaan se on haita. Tämän jälkeen loppuruokalaji oli syöjän käsissä. Kojuilla oli lukuisia kastikkeita, joista huikein – ainakin korianterin rakastajalle – oli tulinen, vihreä kastike. Tästä ystäväni oli jo varoittanut etukäteen sanoilla ”jos et pidä korianterista, vältä vihreää kastiketta niillä kojuilla.” Eli mitä tekee korianterin ystävä? Lappaa sitä lusikkakaupalla ensimmäiseen annokseensa – ja toteaa sen olevan kohtalaisen tulista. Kastikkeiden lisäksi tarjolla on kasapäin erilaisia vihanneksia, hedelmiä ja sipuleita – eli tee-se-itse viimeistely. Mutta palataan siihen kastikkeeseen. Herkun nimi on Shadow Benny, ja se sisältää chiliä, valkosipulia, cilantroa ja etikkaa. (Resepti tulossa kohta perässä). Maku on tulinen, etikkainen, mutta ah niin taivaallinen.

Ja niin on myös Bake and Shark – ainakin ensimmäisellä kerralla. Näitä kojuja on ranta täynnä, ja kun seuraavana päivänä alkoi viikonloppu, ymmärsimme miksi. Maracas Bay nimittäin täyttyi toisena päivänä ihmisistä, paikallisista, jotka tulivat karibialaiseen tapaan viettämään aikaa perheiden ja ystävien kanssa, syömään Bake n’ Sharkeja ja juomaan rommia ja tanssiman rannalla. Koko ranta heräsi eloon.

Yksi rannan lukuisista saman näköisistä Bake and Shark -kojuista.

Hidas kokki ja muut omituisuudet

Entäpä mitä me turistit teimme kaksi päivää siellä? No, meressä ei hirveästi voinut uida, koska siellä oli kohtalaisesti meduusoja. Hotellisamme oli kaksi ihmistä töissä: respan tyttö ja kokki. Kokki käveli päivällä meidän huoneillemme, joiden terassilla pelasimme korttia, ja kysyi, haluammeko syödä hotellin ravintolassa illalla. Katselimme toisiamme hieman hämmentyneenä, ja kysyimme ruokalistaa. Vastauksen saimme karibialaisittain hyvin hitaasti ja epäselvästi kerrottuna: I have chicken, I have pork, and a fish. And vegetables. Päätimme kokeilla, ja tilasimme kanaa ja kasviksia. A fish kuulosti epäilyttävältä.

Muutaman tunnin päästä illallisaikaan menimme ravintolaan. Hotellin suuri, pyöreä ravintolasali oli oikeastaan vain iso katettu alue, jossa oli pöytiä. Pyöreän korkean katon alla meni lepakoita, jonka tajusimme jossain kohtaa illallista. Tunnelma oli kertakaikkisen outo, jopa jollain tapaa karmiva. Sama hidas kokki tarjoili ruuat, ja olimme todellakin ainoita koko paikassa. Päivän rannalla syödyn hailihiksen jälkeen lautaselta tarjoiltu ruoka kuitenkin tuntui hyvältä idealta. Ehkä se olikin. Ainakin kokemus lepakkoineen on jäänyt mieleen.

Vaikea valinta: haita, haita vaiko haita?

Maracas Bay Triathlon ja A Fish vol. 2.

Seuraavana aamuna sama ravintola tarjoili aamiaisen – jälleen vain meille. Lepakotkin olivat nukkumassa. Aloitimme aamun aiheuttamalla paikallisissa hilpeyttä: vuorossa oli Maracas Bayn triathlon. Juoksimme kilometrin mittaisen rannan päästä päähän, teimme uimalenkin meduusoja uhmaten (tai ainakin osa teki) ja sen jälkeen menimme hotellin nurmikolle joogamaan (yksi meistä on joogaopettaja). Ne kaksi aiemmin mainittua henkilökunnan edustajaa kurkkivat ihmetellen nurkan takaa, mutta saimmepahan heillekin jotain naureskeltavaa hiljaiseen sesonkiin. Ja tätä seuranneen rantapäivän lounas meni hailihiksillä. Toki osa meistä totesi, että pelkkä piirakka ja kasvikset oli huomattavasti freesimpi vaihtoehto, kuin rasvakeittimessä uinut hai, ja se onkin ehkä paras vinkki kyseiseen ruokalajiin: proteiini ei ole tähti, vaan soosit ja muut täytteet. Ne olivat herkullisia. Ja tunnelmakin oli hilpeämpi paikallisten puheensorinan keskellä. Aloimme tajuta, miksi Maracas Bay oli suosittu.

Maracas-rannan toinen pääty iltakävelyllä.

Illan lähestyessä hidas kokki tuli taas kyselemään ruokatoiveita. ”There is chicken, pork and a fish. And vegetables.” Meillä oli edelleen lepakot muistissa, ja vedimme kolmannet hailihikset lautasannosten sijaan. Ja totesimme, että oli juurikin hyvä aika siirtyä seuraavana päivänä Tobagolle. Trinidad jäi tämän kokemuksen perusteella heittämällä epätodellisimmaksi matkakokemuksekseni ikinä. Lisäksi kun illalla kävelin itsekseni 200 metriä hotellilta kioskille ostamaan limua, en ole koskaan ollut niin peloissani. Rannalla kävelyäni seuranneiden kalastajien ilmeet eivät olleet ystävälliset. Missään muualla en ole koskaan kokenut oloani niin turvattomaksi turistina. Mutta silti olin onnellinen, että menimme. Trinidad oli huikean kaunis. Ja Shadow Benny, se vihreä kastike – siitä tuli kotikeittiöni kestosuosikki. Vaikka Suomesta ei saakaan Cilantroa, eli pitkälehtistä korianteria, joka todellakin on eri asia, kuin meillä myytävä korianteri, kastikkeesta tulee ihan hyvä tällä meidänkin korianterilla. Tolkuttoman hyvää kanan, kalan tai kasvisten kanssa. Ja resepti tosiaan ihan trinidadilaiselta saatu, joten aitoa tavaraa, olkaapa hyvät: