Totuuksia matkalaukkuelämästä (kirjoitettu klo 04-07 eräänä unettomana sadeyönä Byron Bayssa)
Tässä on nyt kohta kuukausi eletty kaikki kamat matkalaukussa, eikä tietenkään meidän matkabudjetilla missään luksusmajoituksissa. Mitä siitä on oppinut ja missä menee oman sietokyvyn raja?
Huom, kuvan matkalaukut eivät liity tapaukseen :)
1. Kun elämä on matkalaukussa, matkalaukun on hyvä olla mietitty ja järjestyksessä. Säästyy aika paljolta turhautumiselta, kun jokaista asiaa ei tarvitse etsiä. Oma laukkuni pääsi tässä viimeisessä majoituksessa Byron Bayssa levähtämään, koska tähän stoppiin sisältyi kaikenlaista draamaa. Nyt se pitää järjestää tai lähtee järki. Käyttövaatteet omaan pinoon (viikattuna tai rullattuna), varavaatteet omaan (näitä on pidemmät vaatteet satunnaisia sadekelejä tai viileämpiä päiviä varten), alusvaatteet ja uikkarit omaan osioon ja kaikki tavarat omaan. Tällä jo pääsee pitkälle.
Ilman ilmastointia, viilentävän meren on paras olla LÄ-HEL-LÄ!
2. Ilmastointi, en oikeasti aio enää ikinä kuumassa maassa vuokrata asuntoa ilman sitä. Viileys ei ole edes se isoin juttu, vaan kosteus. Katoombassa kaatosateessa huone oli ikävän kostean kylmä, mutta kun ilmastoinnin laittoi puhaltamaan kohtalaisen lämmintä (yli 27), niin tunnissa huone olikin jo mukava ja kuiva. Täällä Byron Bayssa sen sijaan tilaa on enemmän, mutta ei ilmastointia. Mitä se tarkoittaa? On nukuttava ikkunat auki ja pelkillä hyttysverkoilla, että saa edes vähän läpivetoa. Kun sitten yöllä sataa, koko kämppä on hetkessä kalsean kostea, ja jos siihen laittaa tavallisen tuulettimen päälle, jäätyy vaikka on kuuma. Sänky tuntuu kostealta, vaatteet alkavat haista ja olo on lähinnä epämukava koko ajan. Lisäksi herkkäuniselle viidakon äänimaailma on yöllä aika kova, vaikkakin kaunis. Sirkuttajaa, kurnuttajaa ja rapistelijaa löytyy ihan joka lähtöön.
Hämähäkki numero kaksi Minin matkalaukussa pakenemassa meitä.
3. Viidakon fauna, sitä ei pääse karkuun. Eli suomeksi sanottuja öttiäisiä on, ja koska mikään talo ei voi olla umpio, jostain aukosta niitä pääsee aina sisään. Gekkoja tietenkin saa olla, hehän ovat ystäviämme hyttysten vastaisessa sodassa. Mutta eilen makuuhuoneesta ja sen kylppäristä vastaan tulleet kaksi kämmenen kokoista hämähäkkiä oli hivenen liikaa: mistä lie viemäristä tai ilmastointiaukosta ryömineet. En ole myöskään muurahaisten fani, ja täällä Australiassa myös käärmeet voivat olla ikäviä huonekavereita. Etenkin jos sattuu olemaan maan tasalla sijaitsevassa asunnossa ja sataa paljon: silloin kyllä kaikenlaisille mönkijöille ja matelijoillekin kelpaa kuivempi sisätila, ja kyllä he sinne löytävät. Thaimaassa kylppärin lattialla vastaan tuli eräänä sadeyönä käärme.
4. Pyykin pesu, mikä ihana asia. Vaikka olin tälle reissulle lähtiessä katsonut, että pyykinpesumahdollisuus on tarjolla riittävän usein, silti kuumuus ja kosteus olisi vaatinut tiuhemman frekvenssin. Nyt kun kaikki on nahkeaa ja kosteaa, puhtaatkin vaatteet alkavat haista pahalta - hotellihuoneen lavuaarissa hoidetusta nyrkkipyykistä puhumattakaan. Jos pyykkiä ei saa kuivattua kunnolla, ei sen puhtaus edes riitä, vaan tarpeeksi pitkään kosteana pysyvä vaate alkaa väkisinkin haista tunkkaiselta. Juuri nytkin istun tässä pesty paita päälläni, mutta se haisee karsealta, koska sen kuivuminen kesti tyyliin kolme päivää…
Muistelen lämmöllä (heh) Thaimaan ihanaa, ilmastoitua kattokerroksen asuntoa, joka sekin oli kuitenkin Airbnb-löytö.
5. Jos nämä edelliset summaa yhteen, niin omat preferenssini jatkossa ovat seuraavat:
- asunto on ilmastoitu, ja mielellään maan tason yläpuolella
- sänky on riittävän iso kolmelle, koska jos Mini esim. säikkyy hämähäkkejä, on kolmas nukkuja vanhempien välissä varma asia (ja silloin joku ei nuku, eli minä, kuten tänä yönä, kun olen neljästä saakka keitellyt kahvia ja kirjoittanut tätä blogia kylmän kosteassa viidakkokämpässä)
- haluan kävelymatkan päähän ravintoloista, tai päädyn kokkaamaan ja siivoamaan keittiötä liian usein, koska koko ajan ei jaksa lähteä kauemmas syömään ja näissä olosuhteissa keittiön siivous tarkoittaa vähemmän ötököitä väijymässä ruoka-apajia.
Mikään näistä ei päde, jos on päättänyt lähteä telttailemaan, tai safarille Afrikkaan (kuten olen päättänyt lähteä, kiitos Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin -kirjan), tai ottanut tietoisen budjettiriskin, ja valinnut asunnon, johon edellämainitut eivät päde. Tein sen Byron Bayssa, enkä tee heti uudelleen, heh. Mutta siksi juuri en nyt valita, vaan jatketaan eteenpäin. Huomenna tämä jo naurattaa, kokemusta rikkaampana.
Kirja, jota ajattelin viime yönä. Ehkä tämä kokemus oli vain henkistä valmistautumista safarille…