Coolum Beach – Sunshine Coastin vähän vähemmän tunnettu helmi

Kun lähdimme sateisesta Byron Baysta kohti 300 kilometrin päässä, Brisbanen toisella puolella sijaitsevaa Coolum Beachia, olin rättiväsynyt ja halusin vain istua ilmastoidussa autossa ja nukkua. Halusin lisäksi pestä kaikki kosteat, tunkkaiset vaatteet ja saada sellaisen sängyn, jonka takaa ei rapistele esiin hämähäkkejä. En vielä tiennyt, että tulisin saamaan kaiken tuon ja paljon päälle, sillä Coolum Beach pääsi näyttelemään reissun tähän mennessä positiivisimman yllätyksen roolia.

Coolum Beach, kiitos kun olet niin ihana!

Coolum Beach Getaway Resort – jos satut näille nurkille, suosittelemme paikkaa

New South Walesista Queenslandiin siirtymässä on oma pieni australialainen omituisuutensa: siinä ylitetään aikavyöhyke, eli kelloja siirrettiin tunti taaksepäin. Saavuimme siis Coolum Beachille jo kello yhdeltä iltapäivällä, ja kun ajoimme pihaan, hyvä tunne alkoi hiipiä mieleeni. Sama hyvä tunne oli tullut jo etsiessäni majoitusta Sunshine Coastilta; tämä asuntomme pienessä Coolum Beach Getaway Resortissa tuntui heti oikealta, joten olin tarttunut tähän tilaisuuteen heti paikan nähdessäni. Ja nyt täytyy sanoa, että matkanjärjestäjän kuudes aistini oli ollut hereillä ja oikeassa. Paikka oli kuin taivas edellisen jälkeen.

Coolum Beach Getaway Resort kuun valaisemana meidän partsilta.

Meitä odotti täydellisen viileä, ilmastoitu, kaksikerroksinen asunto, jossa oli oma autotalli, kaksi kylppäriä ja makuuhuonetta, iso keittiö, joka oli ihan täydellisesti varusteltu (jopa sous-vide-keittimellä) ja mikä parasta – autotallin yhteydessä oli ihan ikioma, pieni pesutupa pyykkikoneineen ja kuivausrumpuineen. Mikä nautinto saada pestä pyykkiä! Äkkiä pienetkin maalliset asiat muuttuvat merkityksellisiksi, kun niihin ei ole mahdollisuutta. Hymyilevä omistaja toivotti meidät tervetulleeksi ja esitteli paikan: pieneltä sisäpihalta löytyi tenniskenttä, uima-allas, poreallas ja grillikatos. Minusta tuntui, että hymyilin nyt jo niin paljon, että suupielet repeävät.

Australian sää, joka ei pidä meistä, ja supermarketin aarteet

Tulopäivämme Coolumiin oli pilvinen ja vähän väliä satoi. Seuraavaksi päiväksi oli kuitenkin ennustettu parempaa säätä – jopa rantasäätä – joten otimme tulopäivän iisisti, pelailimme vähän tennistä, johon Mini ihastui ikihyviksi, ja pulahdimme uima-altaaseen, koska sellaisessa oli viimeksi käyty Thaimaassa. Lisäksi nyt kun meillä oli auto ja keittiö, teimme isot ostokset Colesissa, ja vihdoinkin pystyisin tekemään ruokaa kämpillä. Ja ostamaan kaikkia niitä ihania hedelmiä ja vihanneksia, joita olin ihastellut kaupoissa aiemmin, pihveistä puhumattakaan.

Onnellinen Mini vastapaistetun croissantin ja tuoreiden marjojen äärellä.

Ostimme minille raakalihapullia, jotka olivat luomulihasta tehtyjä, ja itse valitsimme salaattiaineksia ja herkullisia raakamakkaroita: tänään syötäisi hyvin. Ja voi pojat, niin söimmekin. Mini oli sitä mieltä, ettei ollut koskaan syönyt niin hyviä lihapullia, ja söi koko 450 g:n paketin yksin. Siis kymmenen lihapullaa. Vaikka periaatteessa haluaisin valmistaa pääosin kasviksia, täytyy sanoa, että australialaiset osaavat nämä lihahommat. Kaikki oli erinomaista. Myös seuraavan illan burgeripihvit, joista Mini taas kerran totesi, että kymmenen pistettä. Hän kuulemma antaa kaikelle Coolumissa kymmenen pistettä. Ihan paras paikka.

Australian avoimet eli tenniksen alkeet vesisateessa.

Mutta siis se sää: aamu valkeni Coolumissa, kuinkas muuten, kuin sateisena. Päätimme hyödyntää siis aamupäivän eskaritehtäville, jotka tällä kertaa aloitimme Oppi&Ilon Kouluunmenijä-korteilla. Sen jälkeen oli liikuntatunnin vuoro, ja menimme tihkusateiselle tenniskentälle pallottelemaan Minin kanssa, ja hän todella rakasti sitä puuhaa. Kun sade alkoi muistuttaa enemmän kaatosadetta, oli pakko tulla sisälle. Tämä ei totisesti olisi rantapäivä. Mutta säätiedote lupaili kuitenkin iltapäivälle tyynempää ja jopa auringon pilkistelyä pilvien välistä, joten päätimme sittenkin lounaan jälkeen lähteä kohti tunnin ajomatkan päässä oleva Australia oota. Sekä sitä että Coolum Beachiä alueena oli suositellut Uudessa-Seelannissa asuva kaverini Marika, ja tämän suosituksen perustella olimme päättäneet vierailla eläintarhassa. Ja se oli täydellinen päätös tälle päivälle.

Käsittämättömän kaunis täysikuu parvekkeelta.

Sateelle löytyi syykin. Ylempänä merellä, meistä koilliseen, oli sykloni, joka heitti säätiedotuksia uusiksi ihan urakalla. Sen tarkkaa reittiä ei vielä tiedetty, mutta sen vuoksi Queenslandissä saataisi sadetta ainakin seuraavina päivinä. Jännityksellä seurasimme uutisointia siitä, koska jos sykloni päättäisi osua riittävän alas rannikolle, lentomme Uuteen-Seelantiin sunnuntaiaamuna voisi olla uhattu. Mutta se selviäisi myöhemmin – nyt eläintarhaan.

Australia zoo

Tämä eläintarha oli yksi hienoimmista, ellei jopa hienoin näkemistämme. Se oli krokotiilimiehenä tunnetun Steve Irvingin perustama, ja Irvingin perhe omisti ja ylläpiti edelleen sekä eläintarhaa että sen yhteydessä toimivaa eläinsairaalaa. Ja jos olemme nähneet eläintarhoja, joista tulee suorastaan paha mieli ja sellainen fiilis, että menee katselemaan vangittuja luontokappaleita häkeissään, täällä sitä tunnetta ei tullut. Eläimillä oli valtavat alueet, joissa ne saivat mennä vapaasti, ja ihmiset saivat kulkea alueilla myös vapaasti. Kenguruilla oli kolme isoa aluetta, vompatit hengailivat omissaan, koalat omissaan, ja suurin alue oli Afrikka, jossa kirahvit, seeprat ja sarvikuonot juoksivat pitkin aurinkoista savannia. Näky oli mahtava. Myös lemureille oli oma saari, jossa ne saivat olla laumana missä halusivat, ja ihmiset kulkivat alueen läpi heidän armoillaan. Pitäkää lippiksistänne kiinni!

Näimme totisesti eläimiä koko rahan edestä. Silittelimme kenguruita, näimme hereillä olevia vompatteja, saimme rapsuttaa koalaa, ja itselleni ehkä siistein kohtaaminen oli echidnan, eli nokkasiilin kanssa, joka oli kertakaikkisen sympaattinen otus. Puhumattakaan maailman iloisimmiksikin nimetyistä quokista, joiden kanssa echidna jakoi alueensa. Koska paikka meni jo viideltä kiinni ja me olimme tulleet vasta yhden aikaan, meiltä jäi näkemättä gebardit ja nelisormimangustit eli meerkatit, mutta emmeköhän saaneet silti ylen määrin uutta ihmeteltävää kokemustemme joukkoon. Palasimme onnellisina Coolumiin, ja aurinkokin paistoi, joten ehdimme vielä pelata hiukan tennistä ja nauttia uima-altaasta ja porealtaasta.

Aurinko, siellähän sinä vihdoin olet

Koska sykloni oli iltaa kohden hidastunut ja vaihtanut reittiään pohjoisemmaksi, meille luvattiin seuraavaksi päiväksi hyvää rantakeliä, ja sen totisesti saimme. Kun olimme hitaasti heräilleet (kuten kuvaan kuuluu aina kun mahdollista) ja syöneet aamiaista ihanassa lomakodissamme (kaikki pisteet loistaville valmiscroissanteille, jotka tulevat neljässä minuutissa uunissa), pakkasimme rantakamat ja lompsimme rantaan. Ja sehän olikin upea! Aallot olivat taas kerran erilaiset kuin Byronissa, ja tällä rannalla oli tosi tarkkaan valvottua, missä surffaajat olivat, ja mihin uimarit saivat mennä. Tämä johtui siitä, että rannalla oli tosi voimakkaat virtaukset ja vähän jännät ristiaallot, joiden mukaan rantavahdit merkitsivät koko ajan lipuilla aluetta, johon uimarit ja surffaajat saivat mennä. Sitä muutettiin, kun vuoroveden kautta virtausten voima ja suunta muuttui. Rantavahdit myös kuuluttivat koko ajan virtausten voimakkuutta ja ohjasivat uimareita ja surffaajia omille alueilleen. Tykkään lähtökohtaisesti siitä, että homma toimii, ja tällä rannalla turvallisuus ja järjestelmällisyys todellakin toimi. Taas uusi piste Coolumille.

Coolum Beach, ei ruuhkaa ja ihanat aallot.

Kolmen tunnin rantailun jälkeen päätimme lompsia lounaalle ja Colesin kautta kotiin. Mini halusi vielä pelata tennistä ja äitikin halusi vielä uima-altaalle vesijuoksemaan (kuinka ihanan keski-ikäistä), joten täydellinen rantapäivä huipentui oman altaan äärelle. Koska seuraava päivä on täällä Australia Day, eli itsenäisyyspäivä ja kansallinen vapaapäivä, myös resorttimme tuntui täyttyvän pitkän viikonlopun viettäjistä, ja iltaa kohden altaalla alkoi olla kuhinaa. Onpa hauska nähdä, miten paikalliset viettävät itsenäisyyspäivää. Kaikkien mieliala on kuitenkin selvästi korkealla, meidänkin, vaikka seuraavaksi päiväksi on taas ennustettu pilviä ja sadetta. Nyt paistoi aurinko. Kaadoin lasillisen rosé-viiniä lasiin ja aloin kirjoittaa tätä.

Australian aurinko - silloin kun se näyttäytyy

En ole ennen kokenut vastaavaa, mutta nyt on pakko myöntää, että aurinko täällä todellakin tulee ohuemman otsonikerroksen läpi kuin meillä. En nimittäin normaalisti enää kuukauden auringossa olemisen jälkeen pala, jos olen rasvannut itseni kunnolla, ja vuosi vuodelta olen tullut tarkemmaksi sen kanssa. Niinpä olin laittanut kaikkialle 50+ aurinkosuojaa kun lähdimme rannalle. Ja siitä huolimatta sellaiset kohdat, jotka eivät ole altistuneet auringolle koko ajan, olivat illalla kirkkaan punaiset. Emmekä edes olleet rannalla koko päivää vaan pikemminkin kolme tuntia. Voin vaan kuvitella, miten petollinen ja armoton aurinko on sellaiselle, jolla on herkempi iho.

Viimeisenä päivänämme Coolumissa oli letkeä meno, sillä oli Australian itsenäisyyspäivä eli Australia Day. Koko paikka oli täynnä vapaapäivää viettäviä porukoita, jotka kokoontuivat puistoihin grillailemaan ja viettämään aikaa yhdessä. Julkiset puistot ja niiden fasiliteetit ovatkin Austaliassa ehkä silmiinpistävin asia. Jokaisella valvotulla rannalla on siistit pukukopit, vessat, suihkut ja puistoalueet, joista löytyy julkiset kaasugrillit ja leikkipaikat. Kaikki kierrätetään ja roskiksia on joka välissä. Täytyy sanoa, että päivä päivältä tunnen viihtyväni paremmin, ja ajatus siitä, että joskus viettäisi pidemmän aikaa täällä suunnalla ei tunnut yhtään mahdottomalta.