Suunnitelmissa The Matka

Tässä kohtaa on aika siirtyä hetkeksi menneistä reissuista tähän päivään, ja kääntää katse kohti tulevaa. Vanhoja reissuja ehdin tänne nakutella myöhemminkin, mutta nyt paljastan, mitä olen viimeisen puoli vuotta suunnitellut. Meillä on nimittäin edessä The Matka.

Ollaan Miehen kanssa aina mietitty, että joskus karkaamme talven pimeimmäksi ajaksi jonnekin aurinkoon. Toistaiseksi työt ja muut elämän käänteet eivät ole tätä mahdollistaneet, mutta tänä talvena on vihdoinkin se hetki, että voimme ottaa pidemmän tauon töistä. Lisäksi lapset ovat juuri täydellisen ikäisiä tälle suunnitelmalle: Teini lähtee mukaan, mutta lentää itsekseen takaisin kouluun ja asuu asunnossamme isänsä kanssa, ja lentää sitten takaisin jatkamaan meidän kanssa lomaa hiihtoloman aikaan, minkä jäkeen me muutkin palailemme pikkuhiljaa Suomeen. Ja Mini on vielä eskarissa, joten nyt vielä voimme olla poissa ilman ajatusta koulun kärsimisestä. Eskarin opettajien kanssa on sovittu, mitä tehtäviä teemme ja olemme muutaman kerran heihin etäyhteydessä reissun aikana. Teiniä tietysti jännittää yksin lentäminen, ja niin jännittää äitiäkin, mutta seikkailu on seikkailu, ja kaikki menee varmasti hyvin.

Mihin The Matka sitten oikein suuntautuu?

No, olimme pyöritelleet erilaisia ajatuksia erilaisista kohteista. Miehen bucket listillä oli ollut pitkään Japani, ja olin luvannut, että Japani otetaan suunnitteluun mukaan, ja pitkään olimmekin sitä mieltä, että ainakin osittain olisimme Japanissa. Mutta sitten tajusimme, että siellähän on talvella talvi, eikä meidän ajatuksena ollut kuljetella talvivaatteita mukana. Ja vaikka olisi mennyt ihan eteläisimpiin Japanin kolkkiin, kuten Okinawaan, joka itseäni kiinnostaisi eniten, ei sää silti olisi ollut Suomen kevättä kummempi. Ja kun ajankohta olisi tammikuu, missaisimme myös hanamin. Joten pitkin hampain ja pettyneenä jouduimme sanomaan, että Japani jäisi nytkin väliin, ja ehkä seuraavalla reissulla sitten sinne.

Lisäksi meillä oli käytettävissä vastustamaton tarjous kaveriperheeltä, jonka kanssa olimme reissanneet ennenkin: he olisivat Meksikossa helmi-maaliskuun vaihteessa, ja maaliskuun puolella heillä olisi ilmainen talo käytössä Cancunissa, jonne olisimme tervetulleita. Ei kai tällaista tilaisuutta voi jättää käyttämättä? Eli koska olimme ajatelleet kuitenkin joulun jälkeen startata kohti Aasiaa, mutta koska meillä olisi parin kuukauden päästä talo Cancunissa, pitäisi varmaankin mennä pallon ympäri. Ja siitähän se ajatus sitten lähti: maailmanympärimatka!

Miten maailmanympärimatka kannattaa suunnitella?

Kun sitten olimme sanoneet tämän ääneen ja uskaltauduimme ajattelemaan, että nyt tästä vuosia vuosia kyteneestä unelmasta voisi tulla totta, piti aloittaa käytännön suunnittelu. Miten ihmeessä tämä pitäisi tehdä? Vaikka leikkimielinen sivutoiminimeni Koho Travels on suunnitellut kymmeniä reissuja itselle ja muille, nyt olin vähän sormi suussa sen kanssa, mistä lähteä liikkeelle. Joten lähdin liikkeelle siitä, että pyysin lounaalle vanhan kaverini, joka oli pitkään Finnairilla töissä, ja joka – jos joku – osaisi varmasti neuvoa minut oikeaan suuntaan suunnitelman kanssa. Tämä kaverini sanoi heti ensimmäisenä kaksi asiaa, jotka kannattaa pistää korvan taakse pidempiä reissuja suunnitellessa:

1. Kannattaa ottaa maailmanympärilippu
2. Ei missään nimessä kannata tehdä varauksia itse, vaan ottaa matkatoimisto tai agentti käyttöön.

Tämän saman vihjeen kuulin myös toiselta kaveriltani, joka on toteuttanut vastaavanlaisen reissun pariinkin kertaan. Joten näistä kokemusasiantuntijoista viisastuneena varasin palaverin Kilroyn kanssa ja sitten Mies, minä ja matkatoimiston tyyppi aloimme piirtää reittiä.

Tämän talven motto: Enemmän palmuja, vähemmän lunta.

Mikä ihmeen maailmanympärilippu?

Tämä oli itsellenikin täysin uutta tietoa, vaikka kuvittelin tietäväni reissaamisesta riittävästi, että isoja yllätyksiä ei olisi luvassa. Toden totta, alliansseilla on tarjolla maailmanympärilippu, joka toimii kaikilla alliansseilla jotakuinkin samalla tavalla. Sillä saa mennä eteenpäin ja tehdä määrättömästi pysähdyksiä, ja hinta perustuu lentomaileihin, ei pysähdyksiin. Lipputyyppi käyttää perus economy-lippua ja siihen kuuluu aina laukut ja ruuat. Ja kun varauksen tekee agentin kautta, he ovat myös vastuussa muutoksista ja reitityksistä, jos jotakin pitää säätää matkan varrella. Lisäksi Kilroyn kautta oli helppoa saada myös vuokra-auto ja tarjolla oli myös erilaisia seikkailuja ja aktiviteetteja, joita me emme tosin ottaneet ainuttakaan, koska osaisimme itse ihan varmasti rakentaa omat aktiviteettimme.

Eli sen tiesimme, että halusimme lähteä idän suuntaan, ja sieltä jatkaa matkaa kohti Meksikoa. Näistä lähtökohdista reitti alkoi muotoutua.

Kohta on aika taas pakata topit ja shortsit laukkuun ja lähteä.

Thaimaan kautta matkaan

Halusimme aloittaa jostain, mistä pääsisimme lomataajuudelle heti ja helposti, eli paikasta, joka oli monin tavoin tuttu, ja sehän on Thaimaa. Itselleni reissu on kyseiseen maahan ehkä jotain kymenennen luokkaa, ja siksi ensimmäinen lentomme lähtisikin kohti Bangkokia. Sinne meille lähtisi matkaseuraksi kaverimme lapsensa kanssa, joten Minilläkin olisi seuraa rannalla. Bangkokista lentäisimme Phuketiin ja siellä meillä on vuokrattuna talo eteläisestä Phuketista, Nai Harnin alueelta, isojen turistirantojen ulkopuolelta.

Edelliseltä Thaimaan reissultamme, toisena koronatalvena.

Tämän jälkeen olisimme pari päivää Bangkokissa, josta Teini lentäisi yksin takaisin kotiin ja palaisi kouluhommien äärelle. Bangkokista jatkaisimme Singaporeen, jonka olimme myös aina halunneet nähdä, mutta mihin siitä, siinäpä kysymys.

Australia ja Uusi-Seelanti, luontoa ja kulttuuria

Koska Mies jousti Japanin haaveestaan, olisi hänellä veto-oikeus ainakin osaan reitistä, joten hänen toiveestaan suuntaamme Singaporesta Australiaan ja sieltä Uuteen-Seelantiin. Toki nämä paikat kiinnostavat minuakin, mutta itselleni kaikki trooppiset saaret ovat aina olleet kuitenkin numero yksi. Jos olisin saanut valita, luulen, että pörräisimme Uuden-Kalendonian ja Indonesian saarilla, mutta onhan Australia toki täynnä mielettömiä paikkoja, joten ei se ole huono valinta ollenkaan.

Valoa ja lämpöä, sitä lähdemme metsästämään.

Uudessa-Seelannissa meillä on suunnitelman mukaan vajaa pari viikkoa aikaa, joten emme edes yritä ehtiä molempia saaria, vaan keskitymme pohjoisempaan saareen. Ja siihen on hyvä syykin: eräs lapsuudenaikainen tuttuni asuu Aucklandissa, ja on naimisissa maori-miehen kanssa, ja hän toivotti meidät avosylin luokseen osaksi aikaa. Joten pääsemme tutustumaan paikalliseen kulttuuriin, ja kierrämme paikkoja, joista saamme kuulla tarinoita ja taustaa kulttuuriperimästä. Odotan tuota todella innoissani, koska kaikki alkuperäiskulttuurit ja niihin liittyvät tarustot ovat olleet iso kiinnostuksen kohteeni aina.

Tyynen valtameren ylitys ja Fiji

Ja koska matkamme jatkuu länteen päin, niin meillä on edessä Tyynen valtameren ylitys. Sitä ei ylitetä pysähtymättä, vaan jonkun stopin matkalla joutuu tekemään. Kolme parasta vaihtoehtoa stopille ovat Ranskan Polynesia (Tahiti ja Bora Bora muine saarineen), Fiji tai Hawaji. Ja koska Teini ei ole tässä osassa reissua mukana,kysyimme häneltä, onko joku sellainen, mihin emme missään nimessä saisi mennä ilman häntä. Ja kyllä oli, Hawaiji, sinne emme kuulemma saisi todellakaan mennä. Siksipä teemme stopin Fijillä, jossa vietämme viikon. En tiedä siitä saaresta mitään, mutta Googlen mukaan se on unelmasaari vailla vertaa. Luulen, että viihdymme siis.

Teini ja Mies Koh Yao Yailla sinä talvena, kun kasvattelin Miniä mahassani.

Los Angelesin kautta Miamiin

Seuraavaksi lennämme Losiin, jossa vietämme 22 tuntia eli teemme pitkän vaihdon. Siinä ajassa ei paljon mitään ehdi, mutta ehkä käymme Venice Beachillä ottamassa kuvia ja kurkimme legendaarisen Hollywood-kyltin. Sitten onkin aika jatkaa puuduttavalla mantereen ylityslennolla Miamiin, missä on yksi matkan kohokohdista: treffit Teinin kanssa!

Teini siis lentää hiihtolomallaan Miamiin, ja me otamme hänen riemusta kiljuen vastaaan! Alkuperäinen ajatuksemme seuraavasta 10 päivästä oli ottaa auto alle ja ajaa Floridaa ristiin rastiin Key Westistä Evergladesin suoalueitten läpi Legolandiin ja takaisin. Mutta tässä ihan viime metreillä teimme tähän suunnitelmaan muutoksen, sillä rehellisesti juurikaan ketään meistä ei erityisemmin kiinnostanut koko Florida. Teini kipuili ajatuksen kanssa ihan tosissaan mitä lähemmäs lähtö tuli, koska mikään Floridassa ei edustanut hänen arvomaailmaansa millään tavalla, päin vastoin. Hän koki sinne menemisen jopa ahdistavaksi.

Yllätyspaluu Karibialle. Tämä kuva edelliseltä Karibian-lomalta Guadeloupelta.

Aloimme miettiä suunnitelmaa B, eli mihin voisimme mennä Floridasta. Legolandissa kävisimme kyllä, koska olin jo Black Fridaysta ostanut sinne liput, mutta meillä olisi kuitenkin mahdollista viettää reilu viikko jossakin muualla. Kuuba oli ensimmäinen ajatukseni, mutta sinne ei enää pääse millään tavalla kätevästi USA:sta. Bahamalle pääsisi laivalla tai lentämällä, mutta vaikka se on varmasti hieno, on se myös ihan hurjan kallis, ja se oli yksi asia, miksi vaihdoimme suunnitelmamme pois Miamista. Joten kun aikani tutkin, tajusin, että pääsemme tosi edullisesti Puerto Ricoon, ja sehän vaikutti oikein kivalta vaihtoehdolta. Nyt siis olemme hetken Floridassa, ja lennähdämme sitten taas saarielämän pariin. Yllätyspaluu Karibialle.

Viimeisenä Meksiko

Puerto Ricosta palaamme Miamiin ja saattelemme Teinin paluulennolle Suomeen. Meillä olisi siinä kohtaa jäljellä vielä vajaa pari viikkoa Meksikossa, ja tosiaan se jo aiemmin mainittu talo vähän Cancunin ulkopuolella.

Turkoosin meren tuijottelu, saako siitä koskaan tarpeekseen?

Mitä tällainen lysti sitten oikein maksaa?
No, maksaahan se, mutta maailmanympärilippu on paljon paljon edullisempi kuin kuvitella saattaisi. Yhden aikuisen lentolippu on tuolla reitillä 2500€. Siihen toki tulee komissiot ja muut päälle, mutta ei kuitenkaan puhuta mistään älyttömästä summasta. Sisäiset lennot, kuten vaikkapa Bangkokin ja Phuketin tai Miamin ja Puerto Ricon välillä hoidimme itse, ja niissä puhutaan noin muutaman sadan euron hinnoista per reitti. Majoitusten etsimisestä ja varaamisesta teen vielä oman postauksensa, koska siitä on kertynyt kaikenlaista kerrottavaa Booking.comin huijauksesta Airbnb:n parhaisiin käyttötapoihin. Mutta olin tähdännyt siihen, että keskihinnan pitäisi olla 150€:n kieppeillä yötä kohden, mielellään hiukan alle, niin olisimme budjetissa. Ja nyt kun suurin osa paikoista on varattu, yön keskihinta on 135:n euron luokkaa. Ja koska mukana on selkeästi kalliimpiakin yöpymisiä, kuten esim. Fiji, jonne halusin täyshoidon, ovat toiset majoitukset sitten selvästi edullisempia. Mutta vielä ollaan siis budjetissa – ja lähtö lähenee.

11 päivän päästä The Matka voi alkaa.