Singapore reilussa kahdessa päivässä – tänne täytyy palata!

Heräsimme siis Bangkokissa kukonlaulun aikaan ja lähdimme kohti Suvarnabhumia – ikään kuin siellä ei olisi viime viikkoina kovin montaa hetkeä vietettykään. Tälläkin kerralla luotimme Boltiin, eikä suotta: se saapui minuuteissa ja vei meidät puolessa tunnissa terminaalin ovelle huomattavasti edullisemmin, kuin hotellin tarjoamat taksipalvelut.

Näkymä Singapore Flyerista pilvisenä päivänä.

Maailmanympärilippuumme oli jostain syystä reititetty siirtymä Bankokista Singaporeen Qantasin halpalentotytäryhtiö Jetstarilla, ja se oli kyllä aikamoinen kokemus. Vaikka olimme Phuketin lennot matkanneet vastaavalla halpalentoyhtiö Air Asialla, oli Jetstar aikamoinen downgreidus siihenkin verrattuna. Palvelu aika luokatonta ja kone sen näköinen, että aikamoisen pomppuisessa lentosäässä pelkäsin tosissani, että kone putoaa. Se nitisi, natisi, tärisi ja teki vatsanpohjassa tuntuvia sukelluksia ilmakuoppiin etenkin Singaporen päässä. Mutta olemme liikenteessä juuri sen viikonlopun aikana, kun australialaisilla loppuu kesäloma, ja kaikki yhteydet Aasiassa ovat superbuukattuja, joten tämä halpisyhtiö oli ainoa, jonka saimme reititykseen sopimaan. Ja pääsimme perille, mikäs siinä. Jos kuitenkin joskus lentelen tällä suunnalla lyhyitä välejä uudestaan, ja varmasti lentelen, vältän varmasti Jetstaria.

Singapore – valuutta ja kielet

Uuteen maahan saavuttaessa meillä on tapana ottaa selvää muutamasta asiasta: mikä on hello, thank you ja bye paikallisella kielellä, ja paljonko on sata euroa paikallisessa valuutassa. Jälkimmäinen oli Singaporessa helppo: 150 singaporen dollaria on 100 euroa. Eli omassa päässäni muuntosuhde oli ”jaa kolmella ja kerro kahdella”. Joku toinen ehkä tekisi sen helpommin.

Mini Singaporen ihmeiden äärellä.

Mutta tervehdykset, ne ovatkin sitten oma lukunsa. Singaporessa on neljä virallista kieltä, joista yksi on englanti. Toinen virallinen kieli on malaji, joten aiemmilta reissuilta tuttu kiitos, terima kasih, toimisi täälläkin. Mutta koska virallisia kieliä on lisäksi myös singaporen madariini ja tamili, olin aina tiskillä jotenkin hämilläni ja päätin sanoa vaan tylsästi englanniksi thank you. Mistäs minä tietäisin, olisiko vastaanottaja minkä kielinen?

Singaporen keittiö – yltäkylläinen kattaus Aasiaa

Olin kuullut kavereilta, että Singapore on aasialaisen ruuan ystävän mekka, mutta ihan tätä en odottanut. Koko kaupunki on täynnä toinen toistaan kutsuvampia ravintoloita, ja etenkin ostoskeskusten (joita on joka kulmassa) food courtit ovat täynnä erilaisia aasialaisia ravintoloita. Edustettuna on Japani, Kiina, Korea, Burma, oikeastaan ihan kaikki paitsi Thaimaa. Tai ainakaan itse en nähnyt yhtään thaimaalaista ravintolaa. Ei sillä, että olisin niitä edes kaivannut tässä kohtaa, mutta lähinnä omana huoimiona. Ensimmäisenä iltana olimme tosi aikaisin etsimässä jotain ruokaa, koska olimme heränneet viideltä aamulla ja halusimme aikaisin nukkumaan. Päädyimme lähimmän ostoskeskuksen food courtiin, joss söimme pienestä kojusta erinomaiset, japanilaistyyliset bowlit ja Minikin sai aika hyvällä ruokahalulla alas yhden Nasi Lemakin, eli paistettua riisiä, kananmunaa ja kanaa sisältävän annoksen.

Mini ja Nasi Lemak paikallisessa food courtissa.

Aamupalalla päätimme kokeilla kehuttua Ya Kun Kaya Toast -ravintolaa. Se olikin ostoskeskuksen ainoa paikka, jonne oli jonoa, joten ilmeisesti paikka on aamiaisaikaan todella suosittu. Mitä perusaamiainen sitten sisälsi? Pari toastia valitsemallaan tavalla, meillä se oli juustolla ja voilla, kahvin sekä kaksi kananmunaa. Kaikki muu oli meille tavallaan tuttua, mutta kananmuna oli todella todella uudenlainen kokemus. Lautaselle nimittäin rikottiin kaksi ehkä korkeintaan pari minuuttia keitettyä munaa, joiden keltuainen juuri ja juuri pysyi kasassa. Kun sitten vakoilimme, miten paikalliset nämä munat söivät, tajusimme, että se oli ikään kuin aamiaiskeitto: siihen kuului lisätä soijaa, pippuria ja suolaa ja lusikoida kaikki keittomaisesti suuhun. Niin rohkeita emme olleet, että olisimme höystäneet munamme soijalla, mutta ihan kiitettävästi sulauduimme paikallisiin raakaa kanamunaa lusikoidessamme, ja itse asiassa sehän on oikein hyvää. Koostumus vain vähän yllättää.

Mies ja aamupalamunakeitto :D

Ruokakokemustemme ehdoton täysosuma oli kuitenkin toisen iltamme illallispaikka, jonka löysimme vahingossa ensimmäisenä iltana naapurustoa tutkiessamme. Paikan nimi oli 90 minutes, ja se oli aivan täynnä, itse asiassa sinne oli jono ravintolan ulkopuolella. Siitä voi jo päätellä jotakin. Päätimme testata sen seuraavana iltana, jos vain olisi tilaa tai jaksaisimme jonottaa. Koska kuitenkin olimme seuraavana päivänä lapsiperheille tyypillisesti niin aikaisin liikkeellä, pääsimme suoraan sisään, ja paikkahan oli aivan mainio. Se toimi seuraavasti:
- aikaa oli 90 minuuttia, ja meidät pöytään ohjannut kokki opasti meidät kauniisti läpi koko kattauksen.
- ensin buffetista kerättiin kaikki asiat, mitä haluttiin syödä: tarjolla oli raakoja asioita lihoista ja äyriäisistä kasviksiin, sieniin, tofuihin ja erilaisiin riisiä ja juustoa sisältäviin palleroihin.
- sitten valittiin liemi, jossa niitä haluttiin valmistaa. Vaihtoehtoja oli kuusi, joista kolme oli mietoja ja kolme tulisempia. Me valitsimme Minin takia miedon, mutta kun mini oli syönyt itsensä tärviölle, aikuiset saivat tulisempaa soosia sekaan ja pääsivät vielä mausteisempaan makumaailmaan.
- lisukkeina sai tilata juustoa, olutta, naudanlihaa (perusbuffaan kuului kanaa, possua ja äyriäisiä), sekä vaikkapa corn dog.
- jälkkäri kuului hintaan, samoin kakkupalasia niin paljon kuin jaksoi syödä. Myös perusjuomat, kuten jääteet, colat, limut yms. kuuluivat hintaan.
- kun kaikki mahdollinen oli paistettu, kokki tuli paikalle, ja teki jäljelle jääneistä liemistä ja kasviksista korean fried ricen, eli lisäsi liemeen seesaminsiemeniä, merilevää, riisiä ja mausteita, ja paistoi kaiken ihanaksi, rapeaksi, suussa sulavaksi riisikasaksi, jota ei täyteen mahaan olisi enää mahtunut, mutta koska se oli niin hyvää, söimme sen silti viimeiseen pisaraan saakka.
- ja hyvä, että söimme, koska tiedostavaan ja ekologiseen singaporelaiseen tapaan ruokahävikkiä vältetään, joten siitä joutui ravintolassa pulittamaan 5 dollaria/100g. Otat siis sen verran, mitä syöt, ja lisää saa hakea, mutta ei jättää.
- lisäksi paikan henkilökunta oli todella, todella mukavaa ja juttelimme yhden jos toisenkin tarjoilijan kanssa pitkät pätkät siitä, mistä olemme ja mitä teemme yhden viikonlopun ajan Singaporessa.

Minin uusi suosikkiruoka, korealainen hotpot.

Ja mikä oli kaikkein parasta? Mini ra-kas-ti paikkaa. Hän paisteli itselleen kanaa, perunaa, nakkeja, nuudeleita ja montaa muutakin asiaa liemessä – jotain, mitä emme olisi todellakaan voineet uskoa etukäteen. Mini on yleensä lapsi, jolle kastike ja muut asiat pitää pitää tarkasti erillään, mutta niin vain on mahdollista, että matkailu avartaa, ja hän aivan muina pikkumimmeinä kokkaili itselleen niin paljon korean hotpot -ruokaa, ettei edes jaksanut jälkkärikakkuja kuin kaksi palaa. Tätä pitää ehdottomasti testata uudelleen!

Ihana “paikallinen”, eli pieni baarialue ihan kulman takana hotelliltamme.

Kaiken lisäksi ihan kulman takana hotelliltamme sijaitsi aivan superviehättävä pieni baarialue, johon pysähdyimme yhdelle juomalle illallisen jälkeen. Senkin olimme löytäneet jo edellisenä iltana korttelia kiertäessämme. Siinä lämpimässä illassa istuskellessamme, ylensyöneen Minin piirrellessä tyytyväisenä My Little Pony -väristyskirjaansa, totesimme yhteen ääneen, että Singapore on aivan mainio kokemus, ja että tänne pitää palata. Good vibes – siihen voi aina luottaa.

Mitä ehtii nähdä parissa päivässä Singaporessa? Ja miten kannattaa liikkua?

Otsikon kysymykseen rehellinen vastaus: aivan liian vähän! Omalla bucket listilläni oli tietenkin kuuluisa Marina Bay Sands -hotelli ja Gardens By the Bayn ”avaruuspuut”, kuten Mini niitä kutsui. Kun sitten semiaurinkoisena aamupäivänä lähdimme niitä kohti, oli tavoitteemme nähdä ne ja Botanical Gardens. Muu olisi liioittelua. Ja kuinkas sitten kävikään?

Mini ja Mies ja poseeraushommat.

Asuimme vajaan parin kilometrin päässä Marina Baystä, joten oli mukava aamukävely mennä sinne jalan. Olimme tosin ostaneet kolmen päivän turistilipun kaikkiin julkisiin kulkuvälineisiin, sillä se oli järkevin tapa kulkea, jos ei halunnut maksaa taksista. Ja kentällä päätimme, että Singaporen hintataso oli meille liian korkea taksiin, joten tulimme kentältä keskustaan ja hotellille metrolla. Se oli oikein toimiva päätös, koska yhdellä vaihdolla pääsimme ihan hotellille, ja metrot ovat Singaporessa siistejä, tilavia ja helppoja. Lisäksi Sinaporessa ei saa enää yhtä lippua, vaan joudut ottamaan lipun tietylle summalle. Se tuntui vaikealta ja hankalalta, ja kolmen päivän lippu tarkoitti sitä, että pääsisimme sillä myös takaisin kentälle, ja saisimme suhata julkisillä niin paljon kuin sielu sietää. 25€ yhdeltä aikuiselta ei ollut paha hinta sille, etenkin kun mini sai saman lipun ilmaiseksi. Pelkästään yhden suunnan taksi kentältä olisi maksanut saman 50€.

Eli päätimme siis kävellä Marina Bayhin ja suhata loput päivän kohteista metrolla. Kun sitten aloimme lähestyä Marinan aluetta, Mini näki maailmanpyörän, ja luonnollisesti sinne oli pakko päästä. Eipä se huono idea ollut meidän aikuistenkaan mielestä: siinä näkisimme varmasti yleiskuvan koko kaupungista, ja voisimme vähän arvioida suunnitelmamme toimivuutta etäisyyksien suhteen. Joten päätimme tallustaa valtavaan maailmanpyörään ja allekirjoittanut toivoi, että pysyisi jaloillaan koko kierroksen. Kärsin lievästä korkeanpaikankammosta, ja melkein lattiasta kattoon lasia olevat kopit näyttivät lievästi pelottavilta.

Perhepotretti Singapore Flyerissa.

Mutta kierros oli suolaisen hinnan arvoinen. Vähän reilulla 70 eurolla pääsi ensin läpi hienon Singaporen historiaa avaavan interaktiivisen näyttelyosuuden, ja sitten sen pelottavan maailmanpyörän. Näkymät yli kaupungin olivat kyllä upeat. Vaikka sää oli pilvinen, koko valtava kaupunki satamineen, upeinen rakennuksineen ja pilvenpiirtäjineen oli näkymä, jota kyllä muistelisin myöhemmin. Voin siis suositella.

Kun Singapore Flyerista oli selvitty, kävelimme Marinan Bayn alueelle lounaalle. Ehkä kallein lounapaikkavalinta, mitä tässä kaupungissa saattaa tehdä, mutta koska nälkää ei voi säädellä, pakko syödä silloin, kun se iskee. Ja jos meinasimme jaksaa vielä Gardens By the Bayn ja Botanical Gardensin, pitäisi tankata. Marinasta päätimme toki mennä metrolla Gardensiin, ja se oli ihan ok valinta. Toki ihmettelimme siinä kohtaa, kuten monessa muussakin kohtaa, asemien hiljaisuutta: missä olivat turistimassat? Vaikka oli lauantaipäivä, kaikkialla oli yllättävän hiljaista. Ehkä pahin sesonki oli jotenkin ohi, tai sitten lue vaan oli niin laaja, että isompikin turistimassa levittäytyi sinne nätisti.

Käveltyämme katsomaan Supertree Groven, eli Minin nimeämät avaruuspuut, alkoi sataa. Tässä kohtaa jouduimme toteamaan, että emme mitenkään enää jaksaisi Botanical Gardensin reissua, joten sovimme yhteisesti, että Singaporeen palattaisi, koska nähtävää oli niin paljon, kaupunki oli niin kiva, ja nyt ei olisi yksinkertaisesti edes mahdollista hukata matkabudjettia yhteen kaupunkiin enempää. Jos on reissussa 2,5 kuukautta, kaikkea ei vaan pysty tekemään, tai lompakon pohja tulee vastaan. Joten suuntasimme hotellille pienelle levolle ennen illallista.

Perhepotretti 2. Marina Bay Sandsin edessä sadetta pitämässä.

Changin lentokenttä – elämys jo sekin

Asuimme Singaporessa Bencoolenin alueella hotelli Mi Bencoolenissa, joka oli hintatasoltaan todella siedettävä, mutta sijainniltaan loistava. Ja mikä parasta, sinne pääsi tosi kätevästi metrolla lentokentältä. Tässä säästi huomattavasti rahaa, eikä aikaakaan kulunut varsinaisen paljoa. Singaporessa huomionarvoista on se, että kaikki toimii moitteettomasti – myös julkiset kulkuvälineet.

Koska tiesin, että lennämme yön yli ja koneessa piti saada nukuttua, heräsin taas ennen muita ja lähdin salille. Fyysinen rasitus auttaa unen tuloon illalla, tai sitten olen ihan ylivirittynyt. Se selviää ensi yönä.

Lähdimme kohti Changin lentokenttää jo heti checkoutin, koska tiesimme, että sillä kentällä ajan saisi kulumaan ihmettelemällä, mitä kaikkea sieltä löytyisi, ja lisäksi meillä on lounge-access kaikilla kentillä, niin menimme yksinkertaisesti lepäämään ja syömään loungeen. Mutta sitä ennen ehdimme kyllä ihmetellä silmät pyöreinä lentokenttää, joka on aivan uskomaton satumaa. Keskellä ykkösterminaalia on valtava pyöreä avoin tila, jota reunustaa viidakkomainen kasvillisuus ja sen keskellä on valtava vesiputous. Katossa on suuret verkot, joilla pääsee kävelemään monta kerrosta putouksen yläpuolella, ja terminaaleja yhdistävä luotijuna sujahtelee keskeltä rakennusta. Istuimme kahvilassa pikavälipalalla, kun yhtäkkiä vierestä lasiseinän takaa meni juna. Jos Singaporessa on aikaa, Changin kentällä voi viettää helposti päivän.

Mini ihan kasuaalisti päiväkävelyllä Singaporessa.

Nyt siis lepäilemme loungessa ja odotamme yön yli lentoa Sydneyyn. Sinne lennämme maailman suurimmalla lentokonetyypillä, Airbus A380:lla, jonka rinnalla tavallinen lentokone näyttää lähinnä lelulta. Kaksikerroksisen jumbojetin sisällä olisi ravintola ja vaikka matkustammekin ihan halvimmassa turistiluokassa alakerroksessa, on koneen koko varmasti elämys. Siitä sitten seuraavassa blogissa.