Australia – sateinen Sydney ja ensikosketus maahan

Saavuimme yön yli Australiaan, ja tällä kertaa jokainen meistä jopa nukkui koneessa sen muutaman tunnin verran, mitä kahdeksan tunnin lennolla syömisineen ja säätöineen ehtii nukkua. Lento oli todella tasainen ja tyylikäs – kiitos Qantasin ensiluokkaisen henkilökunnan ja koneen valtavan koon, joka ei oikeastaan välittänyt mistään sääilmiöistä mitään. Joten kaikki meni niin hyvin kuin lyhyellä yölennolla voi mennä

Maailman suurin lentokonetyyppi iltahämärässä.

Kuitenkin päivä oli ollut pitkä ja kun tosiaan laskeuduimme paikallista aikaa klo 6 aamulla, mikä oli Singaporen aikaa klo 3 yöllä, olimme muutaman tunnin nukkumisen jälkeen kohtalaisen tillin tallin – taas. Minille kyllä hatunnosto jaksamisesta. Vaikka hetkittäin väsymysturhautuminen tuleekin pintaan, hienosti hän jaksaa sen kanssa taistella, ja isoimmilta räjähdyksiltä on vältytty toistaiseksi kokonaan. Koputtelen puuta.

Sydneyn upeita puistoja.

Koska rahaa pitkällä reissulla kuluu yhtä helposti kuin vessapaperia, olin etukäteen tehnyt arvion siitä, missä on varaa ottaa taksi kentältä ja missä mennään julkisilla, eli hotelli on järkevästi julkisten kulkuneuvojen päässä. Oli unta kuinka tahansa vähän alla, täällä valinta oli julkiset, joten suuntasimme jälleen kerran kukonlaulun aikaan kohti Sydneyn keskustaan junalla, joka oli ihan poskettoman kallis, mutta kuitenkin joitain kymppejä taksia halvempi. Luulen, että aamuruuhkassa juna oli itse asiassa nopeampi valinta, sillä puolessa tunnissa olimme Museumin asemalla, josta hotellille oli parin korttelin matka. Sekään ei ollut mahdoton edes isojen matkalaukkujen kanssa.

Sydneyn museot ja muut sadesään sisäpuuhat vol 1. Australian museum

Hotellimme Metro Hotel Marlow sijaitsi aivan Chinatownin ytimessä, ja vieläpä sen thai-korttelissa, joten koko alue oli täynnä pieniä, houkuttelevia ruokapaikkoja vieri vieressä. Muutenkin alue oli itse asiassa ihan nappivalinta, sillä sieltä pystyi jopa Minin kanssa kävelemään kaikkiin paikkoihin, jotka olimme halunneet nähdä.

Mutta ennen kuin näimme yhtikäs mitään, piti saada kamat hotellihuoneeseen. Ja koska saavuimme hotellille ennen yhdeksää aamulla, kauhuskenaario oli se, että saisimme huoneen vasta klo 14 iltapäivällä. Olin kysellyt aikaisempaa checkinniä hotellilta etukäteen, mutta sitä ei ollut luvattu, ja olimme varautuneet taisteluasenteella selviämään päivästä lähes ilman yöunta sinne kahteen saakka. Kun sitten saavuimme hotellille, meitä kuitenkin odotti iloinen yllätys: huone olikin valmis ja pääsimme suoraan sisään. Ja sitten teimme nopean muutoksen suunnitelmiin: suuntasimme hotellin aamiaiselle, ja sitten nukkumaan päiväunet. Se oli varmasti tämän matkan toistaiseksi paras päätöksemme.

Kun sitten heräilimme, minä ensin, ja muut tunnin perässä, oli iltapäivä parhaimmillaan, ja päätimme suunnata kohti muutaman kymmenen minuutin kävelymatkan päässä olevaa Australian Museumia, jossa pääsisimme sukeltamaan Australian historiaan ja luontoon. Mikä parasta, etenkin lomabudjetillemme, se oli ilmainen. Ja se oli hyvä valinta: muutaman tunnin museokierroksen jälkeen olimme niin poikki, että oli pakko etsiä ruokaa ja tie takaisin hotellille. Mutta museo itsessään oli oikein hieno, ja etenkin puisto, jonka laidalla se sijaitsi, avasi silmämme tajuamaan, että olimme oikeasti saapuneet Australiaan. Puissa lensi parvittain vihreitä papukaijoja, tai jotain sen näköisiä lintuja, ja muutama iso valkoinen papukaijan näköinen kaveri. Ei ihan Helsingin peruspuluja!

Dinosauruksia, kuka niistä ei innostuisi.

Huolimatta ympärillämme levittäytyvästä China Townista, olimme matkalla bonganneet pari ihanan näköistä burgeripaikkaa, ja jostakin syystä muutaman viikon aasialaisen ruoan yliannostuksen jälkeen kaikki olivat burgerituulella. Vaan sepäs olikin sitten vähän kinkkisempi asia toteuttaa: monet paikoista olivat menneet iltaa kohti kiinni, ja kun emme muutakaan keksineet, menimme Hungry Jack’s nimiseen paikkaan, joka tarkemman tutkimisen jälkeen paljastui Burger Kingin australialaiseksi versioksi. Vaan kukapa sanoisi nälkäisenä ja väsyneenä whopperille ei. Ei ainakaan kukaan meistä.

Kakkospäivä: akvaario ja oopperatalo

Toiseen Sydney-päivään starttasimme hyvin nukkuneena. Simahdimme koko jengi ennen kymmentä kuin kuin kynttilät, ja Mini nukkui siitä melkein yhdeksään. Me aikuiset heräilimme joitain tunteja aiemmin. Aamu oli kuitenkin sateinen, joten suunnitelmamme oli lähteä, kun näytti kirkkaammalta, ja varmuuden vuoksi suuntasimme ensin Sydneyn Sea Lifeen, koska iltapäivän aikana sään piti kirkastua hiukan.

Wild Lifen otuksia.

Sea Lifen yhteydessä oli myös Wild Life, eli pieni eläintarha, jonka päätimme kiertää myös, eikä poskettoman kalliiden lippujen maksaminen olisi naurattanut lainkaan, ellei sisältö olisi ollut jotakuinkin sen arvoista. Näimme vaikka mitä: isoja rauskuja, haita, hassuja muitakin meren eläviä, koaloita, kenguruita, tasmanian tuholaisen, vompatin, hassuja lintuja, ja mikä parasta – vesinokkaeläimen! Se oli kummallisin ja sympaattisin otus, jota olen eläessäni nähnyt.

Siitä sitten päätimme vielä reippaina kävellä muutaman kilometrin matkan Sydneyn kuuluisalle oopperatalolle, joka oli kyllä ihan koko taivalluksen arvoinen. Ikoninen talo kokosi yhtäkkiä silmiemme eteen puiston läpi kävellessämme, ja se on aika upea näky. Myös sitä ympäröivä luonnontieteellinen puisto valtavine puineen ja trooppisine kasveineen on mahtava kävelykohde. Meitä vaan ei sää hellinyt, ja kun oopperatalo oli nähty pienessä aurinkoisessa hetkessä, alkoikin taas sataa kaatamalla, ja suuntasimme ratikalla hotellille.  

Sydneyn oopperatalo. Upea kokemus.

Ratikat Sydenyssä toimivat ihan järkettömän hyvin. Matkan voi maksaa pysäkkien maksutolpilla, jossa ”täppäät” itsesi kortilla tai muulla etämaksulla sisään, ja täppäät päätepysäkilläsi itsesi ulos. Hinta perustuu matkustusetäisyyden mukaan, ja oopperatalolta matka hotellille maksoi hurjat 60 senttiä.

Sydneyn yleiskuva ja presidentin äänestys

Sydney yllätti: se oli yhtä aikaa moderneja pilvenpiirtäjiä ja lontoomaista kaksikerroksista punatiilitaloa. Vanhoja rakennuksia oli vieri vieressä, ja puistoja joka kulman takana. Ihmiset ovat juuri sellaisia kuin kuvittelin: välittömiä ja ystävällisiä, jos ei lasketa mukaan hotellimme vastaanottovirkailijaa, jonka yhtä ilmettä ei mikään tilanne muuttanut. Mutta poikkeus vahvistaa säännön.

Velvollisuus suoritettu

 Hauskan nyanssin viimeiseen päivään toi Suomen presidentivaalin äänestys, jonka kävimme suorittamassa Sydneyssä lähtöpäivänä. Kuin sattuman kaupalla äänestyspaikka sijaitsi muutaman korttelin päässä hotelliltamme, ja tuntui suorastaan liikuttavalta marssia Estonia Housen (miksei Suomi-talon, sitä en tiedä) koulun liikuntasalin näköiseen tilaan, jossa oli seinillä Kalevala-henkisiä maalauksia, ja kolme suomea puhuvaa virkailijaa toimittamassa vaalia. Mutta niin vaan kirjoitimme äänestyslappuihimme numerot ja suljimme ne kuoriin, aivan niin kuin olisimme tehneet Suomessakin. Onpahan tämäkin tullut koettua.

Kun sitten yritimme ottaa Uberia hotellilta autovuokraamolle, kävikin ilmi, ettei Uber-kuski suostu ottamaan lasta kyytiin ilman lastenistuinta, koska laki vaatii sellaista, joten aikomuksemme säästää joitain kymppejä tässä meni mönkään. Hotellilta tilattu virallinen taksi kuitenkin otti lapsen ilman istuinta ihan muina taksikuskeina, joten en sitten tiedä näistä Australian lakiteknisistä kuvioista sen enempää, mutta emme ilmeisesti varaudu Uberin käyttöön enää. Ja miksi varautuisimme – meillähän on auto loppuajan käytössä.

Sea Life hait.

Autovuokraamon pihasta lähdimme kohti vuoria, ja Katoomban kaupunkia Blue Mountainsin sydämessä. Huomenna oli tarkoitus patikoida luonnossa ja katsella kuulemma hengästyttävän hienoja maisemia. Mitä lähemmäs Katoombaa pääsimme, sitä kovemmaksi meitä ympäröivä rankkasade kävi, ja eripuoliseen liikenteeseen totutteleva Mies kyllä hikoili hiukan liikenteen kanssa, kunnes tottui väistämään vasemmalta ja ajamaan liikenneympyröitä väärään suuntaan. Joten pääsimme onnellisesti perille, löysimme hotellille, ja siitä alkakaakin seuraava tarina, jonka puitteet ovat kuin suoraan jostakin elokuvasta. ”Is this a haunted house?” kysyi Mini hotellin käytäviä vaellellessaan…