Canggu – poikien surffia ja rantaelämää

Canggun aurinkolaskuja

Ahtaan, mutta ihanan Ubudin jälkeen suuntasimme rannikolle kohti Canggua. Emme halunneet lähellekään ruuhkaisimpia turistirantoja, kuten vaikkapa Kuta Beachiä, ja pojat halusivat surffaamaan, koska ensimmäisen viikon tytöt olivat saaneet joogata. (Kävin kahdesti, eli eipä tässä pikkuvauvavaiheessa kukaan saa kauheasti tehdä mitään…) Mutta seuraavama siis Canggu, ja se mieletön rantaviiva.

Kun lähdimme Ubudista, yritimme pyyhkiä mielestämme sen minipalatsin, jossa asuimme, ja ajattelimme sopeutuvamme omalle tasollemme, eli ihan ookoo taloon, jossa viihtyismme seuraavan viikon. Tälläkin kertaa olimme toki vuokranneet Airbnb:stä ison talon omalla uima-altaalla, mutta emme mitenkään odottaneet henkilökuntaa tai valmiita aamiaisia.

Canggun talon sisäpiha.

Canggun monet eri luonteet – pitkä ja ihana hiekkaranta vs. hurjat surffiaallot

Aloitetaan talosta. Se oli valtava. Ei ehkä ihan niin valtava kuin Ubudissa, mutta valtava silti. Koko rakennuksen keskellä oli iso uima-allasalue, johon saimme vielä pyynnöstä ja pientä lisämaksua vastaan aidat pieniä lapsia varten. Ei tarvinnut koko ajan pelätä jonkun pienen matkalaisen hukkumista.

Ja jälleen kerran huoneita riitti vaikka muille jakaa, mutta muuten talo ei ollut läheskään niin puhdas ja hyvin pidetty kuin edellinen. Silti asetuimme taas kerran taloksi silmiämme pyöritellen: tämä jengi on kuitenkin asunut kymmenen euron bungaloweissa ja kiertänyt maailmaa ties miten vaihtuvissa oloissa, ja jotenkin nyt tuntui, että vaihdoimme linnasta linnaan. Olimme toki päättäneet, että pienten lasten kanssa pitää olla hyvät puitteet, mutta puitteiden todellisuus paljastui sata kertaa paremmaksi, kuin mitä luulimme buukanneemme. Kerrankin näin, sanoisin.

Lähirantakatu.

Kun sitten olimme asettuneet taloksi, lähdimme katsastamaan rannan. Canggun alue jakautuu raffisti kahteen eri osaan. Sillä puolella, josta olimme vuokranneet talon, sijaitsi legendaarinen Old Man’s -ravintola, jonka ilta- ja yöelämä paljastui australialaisten surffareiden beer bong ja juomapelipainotteiseksi, mutta päivisin paikka oli ihan mukava ravintola, jossa oli jopa useampia lastenistuimia. Samalla rannalla oli muutenkin kivoja pikku ravintoloita ja drinkkibaareja. Kuitenkin kaiken kaikkiaan alue oli hiljainen ja varsin lapsille sopiva. Tähän varmasti vaikutti se, että emme tosiaan olleet pääsesonkiaikaan liikkeellä.

Reissuperhe. Teini ei ollut tällä matkalla mukana.

Surffispotteja ja rantaklubeja sekä kuuluisa Canggu Shortcut

Pienen skootterimatkan päässä ranta muutti radikaalisti luonnettaan: hiekkainen rantaviiva vaihtui kallioiseksi ja aallot kasvoivat – samalla kuvaan ilmestyivät myös surffaajat. Itse en olisi niihin aaltoihin lähtenyt, mutta rantaravintolasta kallion päältä oli kiva katsella eritasoisten surffaajien taidonnäytteitä. Pojat kävivät kyllä testaamassa aallot. Minä passasin tällä(kin) reissulla. Vauva, mikä ihana tekosyy. Päivästä riippuen aallot olivat niinkin kovia, että yhden kerran pääsimme lounaalla seuraamaan todella vakavalta vaikuttavaa tilannetta. Selkeästi hyvin kokenut surffari kaatui aika kaukana rannasta ja tajusimme tilanteen, kun hänen lautansa ajautui rantaan. Aloimme etsiä silmillämme miestä, joka lopulta näkyikin uimassa kaukana rannasta. Kaikilla meillä on ikävääkin kokemusta merivirroista ja niiden voimasta, joten osasimme aavistaa, että hän joutui kiertämään jotakin kovaa virtausta, eikä yksinkertaisesti voinut uida suoraan rantaa kohti. Lähes tunnin kuluttua sama hahmo kiipesi rantaan monen sadan metrin päässä rantaan ajautuneesta laudastaan. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta meri todisti taas voimansa.

Tyttöjen ilta.

Toiseen suuntaan lähtiessä hiekkaranta jatkui, ja rannan toisessa päässä olikin isojen rantaklubien alue. Kävimme kaverin kanssa yhtenä päivänä skootteriajelulla pöyhkeässä The Finns -klubissa, joka oli juuri niin pinnallinen ja ahdistava, kuin pintaliitorantaklubin voi kuvitella olevan. Mutta tulipahan sekin nähtyä. Ja siinä reissussa parasta oli Canggun kuuluisan kapean kadun, Canggu shortcutin läpi ajaminen skootterilla. Instagramin Bali-tilit ovat pullollaan juuri tuolla kapealla riisipeltojen läpi menevällä tienpätkällä tapahtuneita onnettomuuksia ja koomisia skoottereiden ketjukolareita. Me selvisimme ehjin nahoin, mutta kyllä se hivenen hirvitti. Tuo on siis ainoa tie, joka yhdistää Canggun kaksi eri osaa keskenään, ja jollei käytä shortcuttia, pitää ajaa aika pitkä kiertotie päästäkseen kaupungin toiselta puolelta toiselle.

The Finns -clubilla.

Talonmies ja liinavaatevarasto

Cangguun liittyy tarina, josta tulen aina hivenen surulliseksi. Kun saavuimme isolle talollemme, meidät vastaanotti pieni, melkein hampaaton talonmies Togar. Hän hoiti kiinteistöä ja järjesti meille skootterit, kokit, mitä ikinä keksimme haluta. Ihmettelimmekin jossain kohtaa sitä, miten hän oli aina täydentänyt juomavesitankit tai täydentänyt jääkappiin kylmiä juomia, kun olimme hetkenkin poissa. Ikään kuin hän olisi koko ajan nähnyt, mitä teemme.

Muutaman päivän kuluttua syy tähän selvisi. Istuin eräänä iltana viimeisenä hereillä ja mietin, että tarvitsen ehkä puhtaan pyyhkeen, jos pulahdan vielä altaaseen ennen nukkumaanmenoa. Talon takanurkan takaa pilkootti valoa, ja ajattelin käydä kurkkimassa, olisiko siellä liinavaatevarasto tai vastaava. No, olihan siellä. Mutta samassa liinavaatevarastossa oli myös Togar pienen television ja lattialla olevan patjan kanssa. Toisin sanottuna hän asui nurkan takana liinavaatevarastossa, ja siitä syystä hän aina tiesi, kun emme olleet paikalla ja kävi hoitamassa siivoukset ja täydennykset. Sain puhtaan pyyhkeen ja samalla jäin aika apealle mielelle. Talo oli niin iso, että meiltä jäi yksi huone jopa tyhjilleen, ja samaan aikaan paikallinen talomies nukkui patjalla liinavaatevaraston lattialla. Teki mieli sanoa, että tule nyt hyvä mies sieltä tuohon vapaana olevaan huoneeseen nukkumaan, mutta ei hän varmasti olisi tullut. Ja aina kun kerron tämän tarinan jollekin, sanon myös, että talon australialainen omistaja maksoi Togarille varmasti hyvää palkkaa, ja itse asiassa hän varmaankin tienasi tuosta työstä ihan hyvin, eikä hänelle liinavaatevarastossa nukkuminen ollut pakko, vaan valinta.

Totuus on varmasti jotakin tuosta välistä.

Ihana lounas ja surffispotti, jossa riitti nähtävää.

Onko Canggu hyvä lapsiperheille?

Old Man’sin puolella oleva pitkä hiekkaranta oli varsin kiva lasten kanssa, samoin ravintolat. Canggu ei ollut lainkaan niin ahdas ja vaikea lasten kanssa, kuin Ubud. Mutta minun on kyllä ihan valitettavan pakko sanoa, että Bali ei ollut niin kiva kuin kuvittelin. Se on paikoin hyvin roskainen, äärettömän turistipainotteinen ja aitoa indinesialaisuutta saa kaivaa kaksin käsin. Sitä löytääkseen pitää lähteä pois tunnetuista turistipaikoista. Lasten ruokien löytäminen oli myös hankalaa. Edes isoissa marketeissa ei ollut valikoimassa juuri mitään valmiita soseita, joten me sitten keittelimme erilaisia juureksia ja soseutimme niitä itse vauvoille. Turismin kääntöpuolena on tietysti se hyvä asia, että infra toimii suhteellisen hyvin ja palveluita on saatavilla. Myös jokaisen ravintolan listalla on jotain länsimaista, eli lapsillekin löytyi aina jotain kanaa ja riisiä tai ranskalaisia.

Vaikka Bali on legendaarinen lomasaari, josta jokainen reissaaja varmasti haaveilee, itse en koe tarvetta palata. Indonesiaan kyllä haluan, mutta aidompaan ympäristöön.

Canggun lähiranta.