Matka jatkuu: Koh Chang ja Vietnam
Päätin seuraavaksi ottaa vielä yhden reissun, jossa lapsia ei ole ollut mukana - tällä kertaa Aasiaan. Jaan matkan kahteen tarinaan, aikaan Koh Changilla, ja sitten Vietnamissa. Sen jälkeen voin sitten keskittyä hetken kertomaan lasten kanssa matkustamisesta, mutta tämä reissu ansaitsee tulla kerrotuksi tässä välissä.
Kovasti rakastettu Koh Chang
Koh Chang – monen tuttuni etäkoti oli yhden uuden vuoden näyttämö reissulla, jossa meitä oli aikamoinen liuta mukana, muun muassa vanha hyvä ystäväni Clement Pariisista. Mutta lähdetään ensin Koh Changille. Thaimaan itäpuolella, todella lähellä Kambodzan rajaa oleva saari on siinä mielessä mukavan matkan päässä, että sinne ei tarvitse jatkolentoa. Toisaalta matkasta hankalan tekee se, että bussissa tai taksissa saa viettää 3-4 tuntia, liikenteestä riippuen, ja sen jälkeen tarvitaan vielä lautta, koska Changille ei ole siltaa mantereelta. Toisaalta, olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen saari, jonne on rakennettusilta, on mennyt pilalle kasvavasta turismista, joten tässä valossa on loistava asia, ettei Changille ole siltaa. Voin tästä aiheesta kertoa lisää Koh Lantan kohdalla, mutta se on sitten uusi tarina se. Sen verran voin kuitenkin jo tiisata, että Koh Lanta on itselleni ollut se home away from home. Miksi niin, stay tuned to hear more. 😊
Nyt mennään kuitenkin Koh Changille. Saavuimme Bangkokiin perinteisellä yön yli lennolla, ja odottelimme sitten kentällä pari tuntia Pariisista tulevaa lentoa, jolla kaverini saapui. Siitä sitten otimme tilataksin ja aloimme tehdä matkaa kohti Changia. Välimatkahan on suunnattoman tylsä. Pysähdyimme syömään jossain Pattayan kieppeillä, ja jatkoimme siitä sitten mahdollisimman nopeasti kohti lauttaa ja Lonely Beachiä Changilla. Thaimaassa on hyvä tietää, että lautat eivät kulje pimeällä. Siirtymiset on siis ajoitettava aamupäivään tai päivään, jos meinaa mennä saarille. Tästä voin kertoa tosi paljon myöhemmin Anadamaanien meren saarihyppelyreissulta. Mutta nyt saavutaan Lonely Beachille, joka on chilli, backpackerien rakastama, todella laid back -ranta. Täällä oli jo tuttuja odottelemassa, ja kun saimme bungalowit Siam Beach Resortista, olikin aika korkata kylmä Chang ja tilata ensimmäinen Laab Gai, thaimaalaisen keittiön suosikkini.
Apinat, nuo mukavat veijarit viidakossa
Siam Beach Resortista voin sanoa paljon hyvää. Bungalowit ovat simppeleitä mutta tilavia, ja niitä on sekä rannalla että tien toisella puolella rinteessä, josta jatkuu viidakko. Me olimme siellä, mutta koska meitä oli useampia pariskuntia, oli tosi kätevää saada bungalowit lähekkäin, ja iltaisin istuimme milloin kenenkin terassilla pelaamassa korttia tai jatkamassa juttelua eri kokoonpanoilla.
Hassu pieni ja vähän pelottavakin tarina liittyy apinoihin. Viidakon puolelta luonnollisesti tuli alueelle säännöllisesti uteliaita apinoita. Ensimmäisinä aamuina ajattelin, että olipa hassua ja ainutlaatuista herätä siihen, että apinat hyppelevät katolla. Juupa juu, se oli suloista ja ainutlaatuista siihen saakka, kunnes koko lauma saapui yhtenä päivänä paikalle alfauroksen johdattelemana, ja kävi agressiivisesti varkaille. Olimme kaverini Minnan kanssa ensin, että voi vitsi miten hilpeää, onpa paljon apinoita. Kunnes sitten paikalle tuli se iso uros, joka ärähti ja näytti hampaat. Siinä kohtaa juoksimme huutaen sisälle ja vedimme lasiovet kiinni. No, apinathan tietenkin tuntevat pelon, ja urokset tulivat hampaat irvessä hakkaamaan lasiovea. Siis kieltämättä pelotti. Miten tilanne sitten ratkesi tilanteessa, jossa kaksi kirkuvaa naista on lukkojen takana bungalowissa ja apinaurokset irvistelevät ja hakkaavat ovea ulkopuolella?
No, olihan meilläkin uroksia matkassa. Toki kyseisen bungalowin yksilö oli vessassa (miehet ja vessa, you know), ja Mies (silloinen työkaveri, nykyinen aviomies) oli omassa bungalowissa, parin metrin päässä. No, Mies tähän sitten ratkaisi päättämällä olla vielä enemmän alfa-uros. Hän katseli tilannetta meidän terassilla ja tuli sitten muristen, hauiksiaan pullistellen paikalle ja sai apinat säikkymään ja perääntymään. Ei pidä osoittaa pelkoa, sen opin tästä. Mutta kostoksi tälle vielä isommalle urokselle, lauma vei mennessään kaiken irtaimen omaisuuden terassilta, oli se sitten tyhjä vesipullo tai hihaton paita. Koska kyllä, Miehen lemppari hihaton päätyi apinauroksen kainalossa viidakkoon, ja sekös meitä nauratti. Porukassa on monesti mietitty, että joskus kun Changille taas päädytään, viidakosta saattaa tulla apinauros Miehen paitaan pukeutuneena. Hassua kyllä, tämä tarina olikin itse asiassa iso pelastus eräällä myöhemmällä Thaimaan-resiuulla, mutta kerron siitä sitten, kun joskus päästään Koh Yao Yaille saakka.
Minkälainen on Koh Chang?
No, yksinkertainen vastaus on: ihana. Kaunis saari ja kauniita rantoja, hyvä tunnelma (etenkin lonely beachillä) ja koska lauttamatka karsii mukavuudenhaluisimmat matkaajat, perlle päätyy joukko, joka arvostaa rentoa tunnelmaa, katuruokaa, merta ja sen äärellä tapahtuvia asioita, backapacker-henkistä hengailua. Kyllä Changilla perheisiinkin törmäsi, mutta eri atvalla kuin helpommin saavutettavissa kohteissa. He olivat kaikki hengenheimolaisia, vähemmän luksusta ja enemmän aitoutta hakevia perheitä. Illalla ravintolassa kaikki eri kansalaisuudet, joita meidänkin porukassa oli lukuisia, ja erilaiset matkustamista rakastavat porukat istuivat saman pitkän pöydän ääreen jakamaan päivän tarinat ja tunnelmat. Kyllä Changia voi suositella, lämpimästi. Monet palaavat sinne vuosi toisensa jälkeen.
Pakko vielä kertoa yksi pieni tarina saaren upeudesta: etsiskelimme skoottereilla rantaa, jonne mennä vähän snorklaamaan ja uimaan. Saimme monelta eri paikalliselta vastauksen niuwauwa ja viitoilun suuntaan X. Googlailimme tuota outoa sanaa ja mietimme ihmeissämme, miksei missään näy rantaa nimeltä niuwauwa, kunnes ajoimme ohi risteyksestä, jossa oli kyltti. Kyltissä luki Nirvana. Ja samalla välähti: tietysti se on Nirvana - niinhän se thaimaalaisittain sanotaan. Joten skootterin nokka kohti Nirvanaa!
