Krakova – kiva kaupunki, paljon historiaa

Olimme kaverini Lenan kanssa ottaneet tavaksi tehdä silloin tällöin tyttöjen kaupunkimatkan jonnekin. Edellisellä kerralla olimme Barcelonassa, ja nyt päätimme lähteä Krakovaan. Ajattelimme, että lyhyt lento ja pitkä historia olisi hyvä yhdistelmä. Kumpikin oli myös aina halunnut käydä Auschwitzissa, joten päätös oli helppo. Mutta ihan hilpeimmästä päästä reissu ei varmaankaan tulisi olemaan.

Rajan toisella puolella on sota

Tämä reissu ajoittuu Ukrainan sodan alkupuolelle. Olimme tietyllä tasolla tiedostaneet matkaa varatessamme, että Puola ja Ukraina ovat lähekkäin, mutta vasta lähtöä edeltävänä päivänä tajusin itsekin, että niillähän on yhteinen raja. Ja sen rajan toisella puolella oli sota päällä yhtä aikaa, kun me katselimme vanhassa kaupungissa ympärillämme levittäytyviä aiemman sodan merkkejä.

Lentokentältä meidät hotellille ajanut taksikuski oli joitakin päiviä aikaisemmin palannut takaisin Ukrainan rajalta, jossa hän oli ollut auttamassa rajaa ylittäviä pakolaisia. Sota tuntui yhtäkkiä ihan kamalan konkreettiselta; ei asialta, jonka uhkakuvat tulevat olohuoneeseen iltauutisten kautta, vaan asialta, joka on läsnä.

Puistoja, pyöräteitä ja paljon historiaa. Siitä on Krakova tehty.

Positiivisesti yllättänyt ravintolatarjonta

Olimme valinneet hotellin läheltä vanhaa kaupunkia ja keskustaa, ja Hotel Puro Krakow Stare Miasto olikin kaikin puolin loistavalla sijainnilla. Moderni ja uudehko hotelli yllätti positiivisesti myös huoneiden tasoltaan: etenkin kylpyhuoneen koko ja hieno design sai hotellin tuntumaan tähtiluokkaansa paremmalta.

Hotellin aulabaarissa, onnellisesti perillä.

Kun sitten aloimme etsiä illallispaikkaa, päätimme käydä katsomassa muutaman lupaavalta kuulostavan ravintolan ihan pienen kävelymatkan päästä, vanhan kaupungin muurien sisäpuolelta. Ja heti ensimmäinen paikka, ravintola Farina, osui kohdilleen: ravintola oli Michelin Guiden suosittelema, ja näytti todella kivalta, joten päätimme kokeilla, vaikka vähän jännitti, olisiko hinta ihan kamala. Vastaus on ei. Saimme iloksemme huomata, että ruoka oli koko reissun ajan hyvää ja huokeaa. Jos ravintolassa syöminen olisi tällä tasolla Suomessakin, en paljon kotona kokkailisi.

Kolme ruokalajin illallisen jälkeen, täyden mahan kanssa oli taivaallista romahtaa hotellin sänkyyn ja vaipua uneen. Seuraavana päivänä ottaisimme hotellilta lainapyörät, ja fillaroisimme Krakovan nähtävyyksiä läpi.

Kaunis ja kiinnostava Krakova – Wavelin linna

Runsaan hotelliaamiaisen jälkeen otimme pyörät alle ja suuntasimme ensin Wawelin linnaan. Se on keskellä Krakovaa, kukkulan päällä kohoava linnoitus, joka juontaa juurensa satoja vuosia taaksepäin. Linnalle pyöräili hotellilta vartin, ja yllätykseksemme Krakovassa oli hyvät pyöräilyreitit oikeastaan mihin vaan. Vanhaa kaupunkia ympäröivän puiston kautta sujahti pyörätietä pitkin ihan mihin tahansa osaan keskustaa helposti 15-30 minuutissa. Ja puisto oli vieläpä tosi kaunis. Meille sattui ihana, aurinkoinen syyssää, joten ei juurikaan voinut valittaa.

Wawelin linna oli iso ja upea. Sen sisällä olisi ollut erilaisia maksullisia osia tai näyttelyitä, mutta me tyydyimme tutkimaan linnan puutarhat ja erilaiset rakennukset ulkoa päin. Sinänsä kunnostettu sisäpiha oli vähän turhankin kunnostettu ja samalla tavalla epäuskottava, kuin minkälaisena muistan Riikan vanhan kaupungin. Jos vanha ei näytä vanhalta, se näyttää muoviselta. Mutta kun sitten tallusteli linnan puutarhoissa ja muurien väleissä, löytyi hienojakin paikkoja. Joten Wawelin linna on kyllä käymisen arvoinen, jos Krakovassa sattuu olemaan.

Ihanan rosoinen ja aito juutalaiskaupunginosa

Mutta lounasnälän alkaessa hiipiä vatsan seudulle, päätimme kääntää pyörät kohti kaupungin eteläpuolella sijaitsevaa juutalaiskaupunginosaa. Ja se oli parastä päivässä. Tässä kaupunginosassa oli aidosti vanhaa. Kapeat kujat ja hauskasti rosoiset kuppilat ja kahvilat loivat tosi ihanan miljöön, ja iltapäivän auringossa terassilla istuskelu tuntui varsin mukavalta.

Rosoista ja kaunista juutalaiskaupunginosaa.

Lounaan kuittasimme paikallisella herkulla, joka muistutti jollakin tavalla suuren hodarin ja pizzan risteytystä: se oli iso, pitkulainen sämpylä, jonka sai valitsemallaan täytteellä. Vanhalla torilla Kazimierzin kaupunginosassa oli suuri pyöreä pömpeli, jonka luukuilla ihmiset jonottivat näitä sämpylöitä. Satuimme paikalle ihan vahingossa, ja päätimme, että tätä oli kokeiltava. Kyseessä on paikallinen katuruokaherkku, zapiekanka. Yhdestä tuli maha huikean täyteen, ja hinta oli jotain euron ja kahden välillä. Jännittävä tuttavuus, rasvainen, mausteinen ja hyvä.

Siitä sitten vielä matka vei muutaman käsityöläisputiikin kautta takaisin fillareile, ja puistoja pitkin vanhan kaupungin sydämeen. Sen pääaukiota vaivasi sama kuin Riikaa ja Wavelin linnan entisöityjä osia: liika pintakiilto tekee paikasta kulissia. Siksipä piipahdimme vain kahvilla ja Sephorassa vanhassa kaupungissa, ja suuntasimme hotellille välilevolle. Se ehkä tuli tarpeeseen, sillä Sephorassa testaamani huulia turvottava huulikiilto, ja sen seurauksena omituiseen asentoon jähmettyneet huuleni saivat aikaan meissä sen verran hysteerisen naurureaktion, että oli syytäkin vähän rauhoittua ja ladata akkuja ennen iltaa.

Lisää loistavaa ruokaa vanhassa kaupungissa

Iltaravintolaksi valikoitui taas Michelin Guiden suosittelema paikka, Nota Resto, jonka kellarissa saimme yhden parhaista illallisista ikinä. Tarjoilija ja sommelier todella halusivat, että saimme ruokamme ja juomamme täydellisessä tasapainossa, ja takana olevasta viinikellarista poimittiin kullekin ruokalajille useita vaihtoehtoja, joista saimme valita mieleisemme. Illallinen oli tosi hyvä, suorastaan erinomainen, ja hinnaltaan ehkä kolmasosa siitä, mitä se Suomessa olisi maksanut.

Ilta hiukan venähti, ja tiesimme, ettei seuraavan aamun herääminen kukonlaulun aikaan alkavalle Auschwitzin reissulle olisi herkkua. Mutta onneksi emme tienneet, mitä olisi edessä, sillä seuraavan illan tunnelmat olisivat varmasti masentaneet hiukan tätäkin iltaa. Nyt nautimme, ja odotimme mielenkiinnolla, mitä seuraavana päivänä oppisimme.