Koh Yao Yai - hämmentävän ihana pikkusaari

Tapahtumarikkaan alkureissun jälkeen matkapäivän aamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Astuimme Railayn pitkältä ponttoonilaiturilta veneeseen, jonka määränpää oli Koh Yao Yai. Ja rantautuminen saarelle oli kyllä reissun paras hetki.

Koh Yao Yai on Phuketin ja Krabin välimaastoon jäävä pieni saari. Olin löytänyt sen sattumalta, kun eräs kaverini oli hiljattain ollut joogaohjaajana viereisen saaren, Koh Yao Noin, hyvinvointiresortissa, ja olin huokaillen ihaillut hänen kuviaan. Tuohon resorttiin ei meidän matkabudjetillamme ollut menemistä, enkä mahani kanssa ollut varsinaisesti joogakunnossakaan. Muutkin resortit sillä saarella olivat joko täynnä tai jotenkin muuten sellaisia, ettei mikään niistä houkutellut. Mutta tutkiessani Yao Yaita törmäsin Yao Yai Villageen, ja joku hotellissa puhutteli heti. Ja kuten aina näissä tilanteissa, päätin luottaa intuitioon.

Teini ja minä ja maisema.

Yao Yai Village - pieni kylä viidakossa

Lava-auto tiputti meidät Koh Yao Yai Villagen vastaanottoon, ja olin periaatteessa sillä hetkellä myyty. Suuri piha-alue avautui kohti upeaa, turkoosia rantaa ja mukavan näköiset villat kipusivat ylös viidakon peittämää rinnettä. Istuimme hetken kuunnellen kaikkea sitä ympärillämme, nimittäin sammakotonta, ihanaa äänimaailmaa.

Pian golf-kärryltä näyttävä kulkuväline saapui noutamaan meidät ja tavaramme rinteen yläosassa sijaitsevalle bungalowillemme. Opimme samalla, että tämä oli resortin liikkumismuoto, jollei halunnut kiivetä rinnettä ylös ja alas omin jaloin. Ja koska olin hitusen painavampi kuin normaalisti, otin tiedon ilolla vastaan. Kävelisin, mitä jaksaisin, ja kärry saisi hoitaa muun.

Koh Yao Yai Villagen upeita puutarhoja.

Ja jo ensimmäisellä ajomatkallamme ymmärsimme yhden paikan meille erityisesti sopivista ominaispiirteistä: siellä oli kissoja, lukuisia kissoja, vanhoja kissoja ja ihan pieniä pentuja ja kaikkea siltä väliltä. Resortin hyvin hoidetut kissat leikkivät, istuskelivat ja pitivät pikkujyrsijät loitolla koko bungalow-alueelta. Sisälle ne eivät tulleet, mutta vietimme kyllä Teinin kanssa viikostamme tunteja kissakavereita leikittäen. Omaa kissaa ei tullut niin kauhea ikävä.

Villagen bungalowit, upeasti suunniteltu kokonaisuus

Kun sitten pääsimme omalle bungalowillemme, hämmästyimme ihan ensimmäiseksi valtavan ulkoterassin kokoa. Bungalowin edessä oli oikeastaan toinen olohuone terassilla sohvaryhmineen ja hyttysverkkoineen. Siinä oli oleskelutila, jossa voisimme chillata ja pelata korttia, ja koko terassi oli ihanan tyylikkäästi suunniteltu. Eikä tämä ollut suinkaan vain meidän bungalowimme ominaisuus, vaan kaikissa oli vastaava, joissakin suurempi, joissakin pienempi, sijainnista ja bungalowin koosta riippuen. Kaikkein lähimpänä rantaa sijaitsevissa perhevilloissa terassi oli val-ta-va, ja niissä oli jopa oma poreamme terassilla.

Teinin oma uninurkkaus.

Myös sisätiloissa jatkui sama viehättävä linja. Tässä bungalowissa lisäsänky oli tehty hauskasti leveään ikkunasyvennykseen, joka muutoin toimi tyynyillä peitettynä oleskelunurkkana - nyt kuitenkin Teinin omana pienenä nurkkauksena. Kylpyhuone oli iso ja tilava, ja sen suihkuhuone oli kokonaan ulkona. Avokattoinen tila oli eristetty kylpyhuoneesta lasiseinällä, joten hyttyset pysyivät poissa sisätiloista, eikä niitä suihkussa käydessä edes huomannut. Kaikki oli lisäksi siistiä ja mietittyä. Pidimme näkemästämme.

Mr. Yin Yok, ystävämme

Kun tutkimme bungalowiamme tarkemmin, huomasimme seinällä kuvan liskosta. Sen alla oli teksti ”Olen Mr. Yin Yok ja asun täällä.” Siis mitä, asuiko täällä joku lisko? Myöhemmin ymmärsimme, että hotellin ranta-alueella todellakin asui monia metrin mittaisia jättiliskoja, mitä lie varaaneja tai leguaaneja, mutta kyltti ei tarkoittanut niitä. Se kertoi bungalowimme asukkaasta.

Teini ja Mies allashommissa.

Ensimmäisenä päivänä Mr. Yin Yok pysyi piilossa, mutta yöllä kuulimme paljon rapinaa välikatosta. Seuraavana päivänä hän näyttäytyi. Jossain vaiheessa päivää joku meistä katsoi katosta kuuluvan rapinan suuntaan, ja siellä hän oli, Mt. Yin Yok, noin puolimetrinen (ehkä vähän alle) lisko, joka todellakin asusti talomme katossa. Hän ei ollut vaarallinen, päin vastoin. Suurimman osan ajastaan hän vietti kylpyhuoneen katossa popsien sinne eksyneitä yöperhosia ja hyttysiä tai muita öttiäisiä, ja sehän oli pelkkä palvelus meille. Seurasimme pariinkin otteeseen suurella mielenkiinnolla hänen hidasta saalistustaan, kun hän lähestyi äänettömästi pahaa-aavistamatonta yöperhosta, ja lopulta nappasi sen pitkällä kielellään mahansa täytteeksi. Joskus hän piipahti bungalowin varsinaisissa sisätiloissa, mutta toivotimme hänet aina tervetulleeksi. Kun on liskoja, ei ole hyttysiä. Mr. Yin Yokista tulikin yksi useiten muistelemistamme reissutarinoista.

Turn over -palvelu ja meidän tonnin seteli -ilmeemme

Kuten on varmaan käynyt ilmi, me emme todellakaan reissaa isot rahatukut takataskuista pursuten, vaan näen aika paljon vaivaa siihen, että bongailen meille edullisia lento- tai hotellilöytöjä. Siinä olen kyllä tullut aika hyväksi, myönnetään.

Tämä hotelli meni löydöt-kategoriaan heittämällä, sillä se oli selkeästi korkeampitasoinen kuin mihin yleensä päädyimme. Ja siksipä emme olleet koskaan aiemmin törmänneet turn over -palveluun. Olin toki huomannut huoneen ohjetaulusta, että sellainen oli tulossa klo 19 päivittäin, mutta en tiennyt mitä odottaa. Kun sitten pelailimme korttia huoneessa ennen illalliselle menoa, ja huoneemme ovelle koputettiin, en tajunnut lainkaan, mitä tapahtui. Tilanne meni jotakuinkin näin: siivoojalta näyttävä täti seisoi ovella ja ilmoitti: your turn over service maaaam. Olin siinä sitten, että jees jees.

Joo, me ei kauheasti innostuta noista turn over -palveluista…

Täti tuli sisään, hätisti meidät pois sängyltä, pöyhi tyynyt, siloitti peitot ja looulta käänsi molemman puolen peiton kulman auki niin, että lakanalle pystyi istumaan ja sujauttamaan siitä itsensä peiton alle. Pois lähtiessään hän sammutti isot valot ja jätti pehmeämmät iltavalot päälle. Kun ovi meni hänen perässään kiinni, olimme kaikki kolme muutaman sekunnin hiljaa ja repesimme sitten aika kovaan nauruun. Siis mitä ihmettä!?!

Seuraavana päivänä turn over -tädin saapuessa osasimme jo sanoa, että emme tarvitse palvelua, kiitos vaan.

Palvelun idea on siis se, että joku tulee ja valmistelee huoneen ja vuoteet nukkumista varten. Ehkä tämä jollekin on tärkeää - meidän mielestämme lähinnä koomista.

Tyylikkäät altaat ja ravintolat Villagen puutarhoissa

Kuten jo sanoin, koko resortin alue on kuin valtava kylä puutarhoineen ja erilaisine virkistysalueineen. Allasalueita hotellilla on kaksi: toinen, isompi pääravintolan yhteydessä ja toinen pienempi japanilaistyylisessä osassa puutarha-aluetta. Isomman altaan yhteydessä oli hauska swim up -baari, josta sai myös melkoisen hyviä burgereita ja snack-henkisiä annoksia.

Pääravintolassa tarjoiltiin aamiainen, joka oli perushyvää tasoa, ei kuitenkaan mitenkään etityisen mieleenpainuva. Lounaan me nautimme yleensä altaalla, mutta illalliselle menimme yleensä pääravintolaan. Siellä voi valita buffet-illallisen, tai kuten me, annokset sai myös tilata à la carte -listalta. Ja kyllä, ravintola oli hyvä. Omalla thairuoka-barometrilläni ravintolan taso mitataan kahdella ruokalajilla: laab gailla ja som tamilla. Kumpikin tarjoiltiin paremman ravintolan tapaan, eli kauniisti aseteltuna, vähän perinteisestä annoksesta poiketen, mutta kummankin maku oli kokemisen arvoinen.

Tämä kuva jaettiin aikoinaan somessa, kun vihdoin kerrottiin julkisesti Ministä.

Lisäksi pienemmän altaan yhteydessä oli pieni teehuone ja rannassa seafood-grilli. Niitä emme testanneet, sillä kävimme muutamana iltana myös resortin ulkopuolella syömässä, kun heittäydyimme ihan villeiksi. Syynä tähän oli se, että löysimme tiemme myös hurjan hyvään hierontaan, jonka vieressä sijaitseva ravintola oli pakko testata.

Hierontaa pilkkahinnalla

Yksi Thaimaan-lomiimme kuuluvista asioista on hieronnassa käynti. Hierontaan on päästävä ainakin joka toinen päivä, ellei useamminkin. Ja vaikka kukkaromme kesti hotellimme hintatason ravintoloissa, spassa ei sama toistunut. Tunnin hieronta oli samaa hintaa kuin Suomessa, ellei jopa kalliimpi. Niinpä kysyimme eräältä golfkärrykuskilta, joka kuskasi meidät illalliselta bungalowille, missä saisi hierontoja mahdollisesti kävelymatkan päässä hotellilta. Ja kas, hänen siskollaan oli ravintola hotellille päätieltä johtavan tien päässä, ja samassa yhteydessä oli thai-hieronta. Siispä suuntasimme sinne.

Kotitie, matkalla hierontaan.

Paikka paljastui vaatimattomaksi bambumajaksi, kuten melkein kaikki Yao Yailla resorttien ulkopuolella, ja ravintola muutamaksi pöydäksi sen puutarhassa. Mutta kuten Thaimaan-kävijät tietävät, nämä voivat olla niitä todellisia helmiä, ja niin juuri olivatkin. Kävimme hieronnassa lopulta joka toinen päivä, parhaimmillaan 1,5 tuntia kerrallaan, sillä Teini viihtyi joko leffaa katsellen puutarhassa tai paikan kissanpentua leikittäen. (Kyllä, kissojen saari!) Tässä kohtaa oli tämän lomamme ehdoton lakipiste - niin rentouttavaa. Ja lisäksi ravintolan ruoka oli juuri kuin hierontakin, halpaa, hyvää ja autenttista. Sitä mitä haimmekin.

Voi hyvin sanoa, että moniin paikkoihin emme ole palanneet, vaikka ne ovat olleet kivoja, sillä halu nähdä uusia paikkoja voittaa yleensä kuitenkin. Mutta Koh Yao Yaista pystyi jo tuolloin sanomaan, että halusin palata. Joku sen tunnelmassa oli niin erilaista ja viehättävää - tai sitten se oli kissat. Aina hyvä syy.

Mies, Teini ja swim up -baarin burgerit.

Seuraavasta Yao Yain reissustamme ei taaskaan tapojemme mukaisesti puuttunut draamaa tai yllätyskäänteitä, mutta siitä hiukan myöhemmin. Tämän jälkeen ajattelin lyhyesti kirjoitella Bangokin nähtävyyksistä, sillä mahasta huolimatta tällä reissulla teimme ihkaoikeita turistijuttuja. Sen jälkeen ajattelin pyhittää kaksi blogia Pariisille, koska a) se on lempikaupunkini Euroopassa ja ehkä koko maailmassa, ja b) menen sinne aika tasan kuukauden päästä. Au revoir siis nyt, ja palataan näihin tunnelmiin hetken päästä.