Ikuinen Rooma lapsiperheen silmin heinäkuun helteessä

Monte Argentariolta siirryimme vielä viikonlopuksi Roomaan ennen lentoa kotiin. Kaksi vaippaikäistä, kaksi koululaista, hirveä helle ja Rooma. “Uhka vai mahdollisuus?” huomasin miettiväni, ja se on ihme, koska yleensä en tällaisia mieti.

Ja siis tietysti se on mahdollisuus, mitäpä muutakaan. Mutta Terminiltä, eli päärautatieasemalta auton vuokraus tai auton palauttaminen sinne on ehkä kuitenkin enemmän uhka. Joten aloitetaan siitä.

Auto Terminiltä tai Terminille

Olemme aikaisemmalla reissullamme päätyneet hakemaan auton Terminiltä, ja se oli tuskastuttava show. Olin varannut auton etukäteen tiettyyn noutoaikaan, mutta perus italialaiseen tapaan sillä ei ollut minkään valtakunnan väliä, ja jonotin etukäteen varattua ja maksettua autoa kuin en olisi mitään varausta tehnytkään. Tunnin odottelun jälkeen totesin, että seuraavalla kerralla varaan varmasti isommasta ketjusta, kuten Hertziltä tai Avisilta, koska niiden jonot sentään liikkuivat. Itse olin päätynyt johonkin halvimpaan Holiday cars -nimiseen vuokraamoon, jota en kyllä voi millään tavalla suositella. Tuolloin olin lisäksi vuokrannut pienen auton, mutta silti ihan kunnon auton, ja päädyimme ajelemaan maailman pienimmällä Smartilla.

Lisäksi kun palautimme auton Fiumincinon kentälle, meitä yritettiin huijata. Auton vastaanottanut henkilö teki tarkistusta ja huomasi, että hanskalokerosta uupui ensiapulaukku. Olimme ihan satavarmoja, ettei se ole koskaan siellä ollutkaan, eikä siitä kerrottu meille autoa vuokrattaessa, mutta koska se auton varustelistalla todellakin oli, meinasi vuokraamon kaveri pistää meille useamman sadan euron laskun hukatusta ensiapulaukusta. Onneksi samalla kun minä väittelin tämän nuoren herran kanssa toimistossa, Mies meni vielä tarkistamaan auton. Ja kas, kun hän tunnusteli penkin alta, siellähän se ensiapulaukku oli, selkeästi tungettu niin, ettei sitä nähnyt. Tällä autonvuokraamolle oli tällainen huijaus ja anasaintalogiikka, mutta onneksi Mies hoiti tilanteen kotiin.

Tällä kertaa emme hakeneet, vaan palautimme autot Terminille. Eikä huijausyrityksiltä vältytty nytkään. Olimme vuokranneet autot eri firmoista kaveriperheen kanssa. Minä olin vissiin taas yrittänyt tapani mukaan säästää jonkun kympin ja valinnut halvemman vuokrafirman. Luulen, että tämä oli se kerta, kun opin läksyni tässä asiassa. Kavereiden auton pystyi vaan jättämään tien viereen vuokrafirmalle merkityille paikoille, mutta meidän piti löytää tiemme jonnekin Terminin taakse parkkihalliin ja palauttaa auto ihmiselle siellä. No, tämä ihminen kiersi autoa ja löysi yllättäen sieltä kolhuja, joita autossa ei papereiden mukaan luovutettaessa ollut. Onneksi on näitä autoja tullut sen verran vuokrattua, että kuvaan aina auton kokonaan ympäri kun otan sen vastaan. Nytkin pystyin näyttämään videolta, että kyseiset kolhut ja naarmut olivat jo autossa alun alkaenkin. Mutta kas, tämän vuokrafirman setä olikin sitä mieltä, että video ei ole luotettava ja että olen käsitellyt siihen nuo jäljet ja että huijaan. Ai vitsi, juuri näin. Onneksi hän taisi itsekin tajuta, kuinka typerältä kuulosti, ja lopulta pienen ja kiivaan sananvaihdon (ja uskomattoman käsillä viuhtomisen määrän) jälkeen tilanne lopulta ratkesi meidän eduksemme. Tästä ei siis syntynyt seurauksia.

Mutta vahva vinkkini auton vuokraamiseen – etenkin Italiassa – on se, että suosi isoa firmaa, vältyt paljolta säätämiseltä. Lisäksi: kuvaa aina auto hyvin kun otat sen vastaan, ja katso, että autossa on kaikki, mitä sen varusteluettelossa väitetään olevan. Näillä vinkeillä säästyy rahaa, mutta etenkin hermoja. Ja se 50€ enemmän kalliille firmalle tuntuu aika vähältä siinä kohtaa, kun asiat sujuu mutkattomasti, eikä tarvitse odotella helteessä ja ihmisruuhkassa yhden vaippaikäisen kanssa.

Miten asua Roomassa?

No, aloitetaanpa siitä, että Rooma on kaunis. Ihan tolkuttoman kaunis. Ja jatketaan siihen, että asuminen on kallista, melkein jopa tolkuttoman kallista. Olen ollut Roomassa hotellissa, eikä taskurahoilla kyllä todellakaan majoitu mukavasti tai hyvälle sijainnille. Lisäksi hotellihuoneet ja hotellit Roomassa ovat usein tosi pieniä.

Mutta kuten muissakin Italian kaupungeissa, Roomasta löytyy todella paljon vuokrattavia asuntoja. Nämä apartamentot ovat usein hyvällä sijainnilla ja niissä saattaa parhaimmillaan olla jopa aamiainen, kuten meillä. Olimme siis vuokranneet kummallekin perheelle oikein kivan huoneiston ihanasta vanhasta rakennuksesta aivan upealla sijainnilla, ja aamulla ovenkahvaan oli toimitettu kangaspussillinen tuoreita croissantteja ja sämpylöitä. Asunnoissa oli keittiöt, joista löytyi kahvia ja teetä ja jääkaapissa pari maitoa ja mehua. Oma vahva suositukseni menee kyllä vahvasti tällaiselle asumismuodolle ahtaan hotellihuoneen sijaan.

Perusmaisemaa Roomassa. Ihan joka kulman takana on joku pylväs tai patsas.

Missä sitten asua Roomassa?

Niin, palataan siihen tosiasiaan, että meillä oli aikaa kaksi yötä ja yksi kokonainen päivä Roomassa. Kaveriperhe halusi nähdä Colosseumin, joten sinne oli päätetty mennä. Mekään emme Miehen kanssa olleet siellä edellisellä reissulla käyneet. Ja koska tosiaan olimme liikkeellä kahden taaperon kanssa, olin optimoinut asumisemme sijainnin tämän Colosseumin visiitin mukaan, joten asuimme Montin alueella. Ja vaikka tiesin, että olimme ihan kivenheiton päässä Colosseumista, kun sitten aamulla lähdimme etsimään tietämme, oli silti hämmennys ja huokailu aika valtavaa, kun ensimmäisestä kadunkulmasta käännyttäessä koko massiivinen rakennelma avautui suoraan silmiemme eteen. Siinähän se oli kaikessa komeudessaan.

Monti on ihanaa aluetta. Se on myös aika lähellä Terminiä, eli mekin olisi käytännössä voitu kävellä tuo välimatka, mutta kun lämpömittari oli jossakin 35 kieppeillä ja kahdet rattaat ja matkalaukut mukana, ei todellakaan kävelty. Nyt voitaisi se tehdä, kun silloiset taaperot ovat 6- ja 7-vuotiaita. Toisille Trastevere on se ihanin alue Roomassa, ja joku vannoo Navonan nimeen. Itse väitän, että Rooma on Rooma, olit missä tahansa keskustan alueella. Kaupunki on pieni, keskusta helposti kävetävissä, ja joka kulman takana on kuitenkin joku patsas, vesiputous, suihkulähde tai palatsi. Rooma, ikuinen kaupunki on nimensä veroinen, valtava, vanha ulkoilmamuseo, jossa ensimmäisinä päivinä jokainen kävelee suu auki ja hämmästelee.

Colosseum ja pari muuta nähtävyyttä

No niin, ja sitten siihen turistiosuuteen Roomaa. Colosseumille on järjettömät jonot, jokainen myyjä haluaa myydä kalliita jononohituslippuja ja jokainen vedenmyyjä tulee tarpeeseen. Heinäkuussa Colosseumin alue hautuu hurjassa helteessä, ja koska koko alue on pienen kuopan pohjalla, tunne on kuin kattilassa. Me päädyimme lopulta ostamaan joltain vähemmän ärsyttävältä myyjältä jonkun sortin ohituskaistaliput, ja pääsimme jotakuinkin puolessa tunnissa sisään opastetulle kierrokselle. Colosseumin käytävät, rappuset ja lastenvaunut – ei todellakaan hyvä yhdistelmä. Ja jos ulkopuolella oli hautova kuumuus, sisällä se oli jokseenkin sietämätön. Teini alkoikin kierroksen puolessa välissä valitella huonoa oloa, ja päätimme lähteä. Hatusta ja vedestä huolimatta hän oli onnistuntu saamaan auringonpistoksen, ja makasi korkeassa kuumeessa, pahoinvoivana sen illan. Onneksi ilmastointi ja burana tekivät tehtävänsä, ja illalla olo oli helpottanut.

Tämän lisäksi kävimme kurkkimassa Fontana di Trevin: aivan hillittömästi ihmisiä ja kaikki maksaa tuplasti enemmän kuin muutaman korttelin päässä. Espanjalaiset portaat: noh, mitähän näistä nyt sanoisi. Ne ovat portaat. Mutta ihan kivat portaat. Piazza Navona: tosi kiva aukio, täynnä vähän ylihinnoiteltuja ravintoloita, mutta ehdottomasti visiitin arvoinen paikka. Vatikaani: niin, sehän meiltä on jäänyt molemmilla kerroilla käymättä…

En missään nimessä sano, etteikö noita nähtävyyksiä ole hauska koluta läpi. Onhan ne sellaisia TV:stä ja etenkin historian kirjoista tuttuja näkyjä. Mutta olen silti sitä mieltä, että ihan vaan paikasta toiseen kävely silmät auki katsellen on tuon kaupungin parasta antia.

Entäs ne taaperot Roomassa?

Noh, itkettäisi jollei naurattaisi muistella sitä menoa. Yhtäkään illallista ei saatu syötyä ilman, että joku olisi juossut vuorotellen joka suuntaan säntäilevien minien perässä. Viinit juotiin kiukulla ykkösellä alas ja sitten taas perässäjuoksuvuoroon… Mutta kun kaikki ovat samassa veneessä ja huumori on kohdillaan, menee Roomakin kesähelteissä taaperoiden kanssa ihan mainiosti. Paikalliset ovat täysin tottuneita lapsiin ravintolassa, eikä mitään säätöä tai lenteleviä pestopastoja ihmetelty kulmia kohautellen.

Levänneinä emme missään nimessä kotiutuneet, mutta onnellisina kyllä. Ja Miehet taisivat jonakin iltana paeta omille myöhäisiltakävelyilleen, kun muut jäivät nukkumaan. Tästä tarina kertoo, että olivat löytäneet upeat rauniot, joilla asusti kymmenittäin kissoja. Rooma, yllättävä ja ihana suurkaupunki.