Euroopan lempikaupungit: Barcelona

On ollut niin kiire arjessa, etten ole ehtinyt edes reissuja suunnitella – paitsi juhannusmökkireissua sadan kilometrin päähän. Mutta nyt jatkan vielä seuraavat blogit Euroopan mantereella, ja avaan hiukan lempikaupunkejani tässä omassa maanosassamme. Nyt vuorossa on Barcelona. Ja miksi? Siksi, että olen menossa heinäkuussa sinne Pearl Jamin keikalle. Siitä teen blogin sitten erikseen, mutta nyt kurkistellaan hiukan sitä, minkälainen kaupunki Barcelona minun mielestäni on. Ja vastaushan on: ihana, mutta myös temperamenttinen. Joku sanoisi, että katalonialainen. Sitäkin tietysti.

Yhdistä rantaloma ja kaupunki

Kyllä, harva kaupunki voi tarjota sykkivää kaupunkia ja kunnon rantaelämää, mutta Barcelona tekee sen. Ja huikeinta tämän kaupungin sijainnissa on vielä se, että talvikaudella sieltä ajaa vajaassa parissa tunnissa laskettelurinteille. Andorran vuoristovaltio upeine rinteineen esimerkiksi on yhtä kaukana kuin Tampere Helsingistä.

Barcelonan ainutlaatuinen asemakaava ja salaiset sisäpihat.

Barcelonetan ranta-alue sijaitsee ihan keskustan tuntumassa, ja se jakautuu useisiin pienempiin ranta-alueisiin. Olipa valintasi mikä tahansa niistä, palvelut ja fasiliteetit ovat kunnossa. Siksi Barcelonassa rantaelämä kuuluu ehkä siihen helpoimpaan päähän eri rantojen kategoriassa. Mutta toki toimivuudella on lieveilmiönsä, ja rantaravintoloiden hinnat saattavat olla, hiukan ravintolasta riippuen, aika korkeat, vaikka kaupungin hintataso muuten on ihan siedettävä. Ei Barcelonassa kuitenkaan joudu kaivamaan kuvetta yhtä hammasta kiristellen kuin esimerkiksi Nizzan rantaravintoloissa, joihin ei kannata ihan pienillä viikkorahoilla suunnata.

Ramblalle vai Sagrada Familian kupeeseen?

Kun sitten mietii, mihin kannattaa majoittua, voi käyttää yksinkertaista kaavaa: mitä lähempänä kaupungin kuuluisaa kävelykatua eli Ramblaa majoitut, sitä enemmän maksat. Etenkin Ramblan eteläpääty on kallista, mutta pohjoiseen suunnattaessa huokeampaa.

Olen ollut Barcelonassa kolmesti ennen tätä. Koska olen tarkan markan matkustaja, en ole koskaan asunut kalliimmissa hotelleissa, ja siksi olen ollutkin hotelleissa, jotka ovat pienen kävelymatkan päässä ydinkeskustasta ja yleensä juuri pohjoispuolella. Se on ollut hyvä valinta, sillä Barcelona on kivasti käveltävissä ja itse asiassa on kivempaakin olla hiukan pahimpien turistivirtojen ulkopuolella. Viimeisin hotellimme, Hotel Pulitzer, jossa olin ystäväni Lenan kanssa pari vuotta sitten, ei ollut pelkästään hyvällä sijainnilla, vaan se oli kaikin puolin ihana ja siinä oli todella viihtyisä kattoterassi sekä kelpo aamiainen. Tätä edellisellä kerralla olimme ensimmäistä kertaa miehen kanssa kahden reissussa Minin syntymän jälkeen, ja olimme hotelli H10 Universitatissa, joka oli siitä mieletön, että huoneessa oli parveke sisäpihalle, ja Barcelonan sisäpihat ovat parempaa kuin tosi-TV. Istuin tuntikausia parvekkeella ihan vaan seuraillen sitä, mitä korttelin taloissa tapahtui, sillä elämän seuraamiseen parveke tarjosi todellisen aitiopaikan.

Niin, kannattaako sitten mennä lähelle kuuluisia turistikohteita, kuten Sagrada Familian kirkkoa? Vastaus on ei. Ellet halua raivata tietäsi kyynärpäätaktiikalla turistivirtojen läpi.

Barcelonan turistinähtävyydet, ovatko ne sen arvoisia?

Barcelona on varmasti tunnetuin Gaudin rakennuksista ja tiloista, sekä jo tässäkin mainitusta Sagrada Familian kirkosta, joka on ulkomuodoltaan Gaudia sekin. Kannattaako niihin mennä? Tämä nyt on puhtaasti oma mielipiteeni, mutta jokainen niistä ei ole yhtä antoisa, ja toisaalta Gaudin yksityiskohtainen suuruudenhulluus ja todellisuutta murtava arkkitehtuuri alkaa jo toistaa itseään, jos rakennuksia koluaa monia peräkkäin. Itse pidin erityisen paljon Casa Batllosta, joka tunnetaan myös nimellä The House of Gaudi. Jos jonnekin satsaisin pääsymaksun verran, niin se oli kyllä näkemisen arvoinen. Sagrada Familia puolestaan ei ehkä vaadi sisälle menoa, vaan käsittämättömän rakennuksen käsittämätöntä ulkomuotoa ihaillessa näkee jo riittävästi – ellei välttämättä ole innostunut kirkkojen sisätiloista. Park Güell, eli Gaudin käsistä syntynyt puisto on kiva retkikohde, mutta se syö matkoineen vähintään puoli päivää. Ihan pienten lasten kanssa en lähtisi sitä retkeä tekemään.

Kaikki seitsemän Gaudin kohdetta ovat tietenkin hienoja, ja tietysti jos aikaa ja intoa on, ei mitään myöskään menetä niissä vieraillessa. Itselleni kuitenkin vaikkapa Barcelonan jalkapallostadion ja El Gotic -kaupunginosan ihanat kapeat kujat ovat olleet kiinnostavampia, eli en ole kaikkia Gaudeja edes kiertänyt. Kaikkiin niihin löytyy kuitenkin kätevästi esittely Unescon verkkosivulta.

Barcelona-vinkit kehiin, kiitos!

Ennen kuin kerron eräästä tapahtumasta, minkä seurauksena olen tutustunut myös Barcelonan poliisiasemiin, otetaan ne pari kuumaa vinkkiäni Barcelonaan.

Yliopistoalueen katukuppilat

Olin kerran Barceonassa helmikuussa, jolloin sää on lempeä. Ei kuitenkaan lämmin, mutta koska kaupungin luonteeseen kuuluu istua ulkona, Universitatin alueella on kymmenittäin pieniä ravintoloita, joiden lämmitetyllä terasseilla saattoi istua yömyöhään tapasten ja viinin äärellä. Ja mikä parasta, niiden hinta on lompakollekin ystävällinen.

Mercat de la Boquerian ruokakorttelit

La Ramblan kävelykadulta pääsee puikahtamaan vaatimattoman näköisestä portista Mercat de la Boquerian ruokatorille, joka on oikeastaan valtava kauppahalli, jota ympäröivät lukuisat terassit ja ravintolat. Itse ruokakortteleista löytää ihan mitä vaan paikallisista herkuista viineihin, ja parasta alueella on seurata paikallisia perheitä, jotka istuvat tuntikausia pienten lihoja ja juustoja myyvien liikkeiden terasseilla syöden ja seurustellen. Monissa pöytiin tuotiin pieni pöytägrilli, jossa seurueet itse valmistivat haluamiaan lihoja, joiden seurana nautittiin tietenkin juustoja ja leipää. Nautin suunnattomasti tämän hiukan piilossa olevan korttelin tunnelmasta ja eloisuudesta.

Mitä ikinä haluat, sitä ruokakortteleista löytyy

Salaiset cava-baarit

Barcelonan kujien kätköistä, vähän isojen ja tunnettujen katujen sivuilta, voi löytää hauskoja cava-baareja. Ne ovat yleensä autotallimaisiin tiloihin rakennettuja pystybaareja, joiden olemassaolon huomaa vasta, kun ovet rullataan ylös ja ovien takaa löytyykin autotallin sijaan pieni, tapaksia ja cavaa tarjoileva ravintola. Näiden sijainnin joudut yleensä selvittämään paikallisilta, mutta kysyessä hotelli osaa varmasti vinkata lähimmän.

No entäs sitten se poliisilaitos?

Niin, tämä tarina alkaa siitä, että unohdan passini lentokoneeseen, siihen edessä olevaan pieneen taskuun. Todellinen aloittelijan moka ihmiseltä, joka on matkustanut pienen ikänsä. Kun huomasin passin puuttuvan laukustani, en edes tiennyt jättäneeni sitä koneeseen. Mietin mielessäni, että se on voitu vaikkapa varastaa. Ja passi espanjalaisten varkaiden käsissä ei ole kiva ajatus. Käytin puoli päivää siihen, että yritin saada lentoyhtiöstä selville, oliko passiani löydetty koneesta. Tästä ei voi antaa Iberialle mitään muuta kuin pyyhkeitä, sillä kukaan ei tiennyt edes mistä asiaa pitäisi kysellä. Lopulta luovutin ja totesin, että on pakko mennä poliisilaitokselle ilmoittamaan passi joko kadonneeksi tai varastetuksi. Vaan sepä ei ollutkaan helpoin tehtävä.

Olin liikkeellä kaverini kanssa. Katsoimme googlemapsista lähimmän poliisilaitoksen ja lähdimme suuntaamaan sitä kohti. No, kävi ilmi, että Barcelonassa on kahdenlaisia poliisilaitoksia, virallisia ja sitten sellaisia, joita kai kutsuttaisi suomeksi siviilipoliiseiksi. Lähin poliisilaitos oli sitä virallista sorttia, ja he eivät luonnollisestikaan hoitaneet passiasioita. Mutta en ilmeisesti ollut ensimmäinen turisti tällä asialla, sillä jo poliisilaitoksen ulkopuolella asiaani kysellyt virka-asuinen poliisisetä osasi kauhean kätevästi ottaa jostain seinän kätköistä minulle pienen paperilapun, jossa luki selvällä englannilla passiasioita hoitavan siviilipoliisiyksikön tiedot osoitteineen. Hyppäsimme siis taksiin ja suuntasimme seuraavalle poliisiasemalle.

Ensimmäinen poliisilaiton Ramblalla ei tuottanut tulosta.

Onneksi olin varustautunut myös virallisella henkilökortilla, ja tästä eteenpäin tulen aina kantamaan sitä passin lisäksi matkalla mukana, sillä vihdoin kun pääsin virkailijan pakeille, kävi ilmi, etten edes olisi voinut ilmoittaa passiani kadonneeksi ilman virallista henkilötodistusta. Nyt prosessi kuitenkin onnistui, ja sain passini mitätöityä, ja samalla ihmettelimme kaverini kanssa ääneen sitä, miten kertakaikkisen miellyttäviä naisihmisen silmälle kaikki paikalliset poliisit olivat. Ei mennyt hukkaan tämäkään kokemus.

Kaksi kuukautta myöhemmin Iberia ilmoitti löytäneensä passini. Teki melkein mieli kysyä, eikö niitä lentokoneen istuintaskuja kenties tutkita hiukan useammin…

Eli mitä tästä opimme: Euroopan Unionin alueella voi matkustaa ilman passia, sillä virallinen henkilökortti riittää siihen. Ja jos meinaat pelata varman päälle, ota passin lisäksi joku muu virallinen henkilötodistus mukaan, jos mielessäsi on pienikin mahdollisuus hukata passi.

Seuraavalla reissulla asumme lähellä tätä.

Seuraavaksi heinäkuun helteeseen

Nyt olen siis pakkaamassa tavaroitani heinäkuun alussa, ja matkaamassa taas Barcelonaan, mutta tällä kertaa ihan toisenlaisiin tunnelmiin. Hyvä ystävä matkatoverina, teinivuosien suosikkibändi Barcelonan yössä ja siitä johtuen ihan uudet alueet tästä kaupungista tutustuttavana. Näistä lisää sitten seuraavassa blogissa.