Rawai ja lähirannat

Olimme siis päätyneet Rawain alueelle, koska emme halunneet isoille rannoille ja massaturismin äärelle, ja koska Phuket on iso saari, täältä löytyy jokaiselle jotakin. Meille tärkeää oli asunto, oma uima-allas ja kävelymatka ravintoloihin ja rannoille. Toteutuiko se? Ei ihan.

Gawain ranta illan tullen.

Aloitetaan siitä, että tämä asuntomme oli kyllä ihan huippu. Olimme taas kerran vuokranneet paikan Airbnb:n kautta, ja tälläkin kertaa asunnon valinta oli osuma. Tämä asunto oli kolmikerroksinen talon puolikas, jonka jokaisessa kerroksessa oli yksi iso makuuhuone omalla kylppärillä. Ekassa kerroksessa oli lisäksi pieni kakkoskeittiö, jota tosin emme käyttäneet, keskimmäisessä kerroksessa iso ilmastoitu olohuone ja ulkoterassi, jossa pelailimme iltaisin korttipelejä tai katsoimme vähän telkkaria. Mutta talon todellinen helmi oli kattokerros, jossa sijaitsi oma uima-altaamme ja kiva avonainen keittiö, jonka maisema meren suuntaan oli todella kaunis. Myös uima-allas oli ihana, ja kun rantapäivän jälkeen pääsimme hikisinä ja hiekkaisina takaisin asunnolle, oli siellä vielä lasten mielestä kiva pulikoida hetken aikaa ennen illallista.

Ravintolan metsästys, aina yhtä rankkaa lasten kanssa. Siksi Grab.

Asuntomme ei sijainnut metreissä (tai kilometreissä) kaukana lähimmistä ravintoloista, mutta sitä emme tienneet, että tie, jota pitkin oli pakko kulkea, oli vilkkaasti liikennöity monikaistainen tie, jossa ei ollut jalankulkijoille mitään tilaa. Sitä pitkin tallustaminen ei ollut lasten kanssa todellakaan herkkua, ja siksi teimme sen vain kerran. Sen jälkeen käytimme surutta Bolttia kaikkialle. Me kuusi pystyimme kyllä ahtautumaan yhteen tavallisen kokoiseen Boltiin, ja sillä pääsi 200 bahtin (vajaa 6 euroa) hinnalla mihin vain kolmen neljän kilometrin säteellä.

Kattoterassin tunnelmia ekalta päivältä.

Jotenkin päiviin löytyi nopeasti selkeä rytmi: aamupalan jälkeen rantakamat kasaan ja Boltilla jonnekin rannalle. Siellä uintia ja lounasta, ja sitten viiden jälkeen kotiin. Ja koska tätä jengiä ei saa kahta kertaa ketterästi kasaan ja ulos, illallinen syötiin aina kotona. Joko kaupasta oli napattu mukaan jotakin, mitä oli helppoa valmistaa – lapsille uppoaa nuudelit aina – ja aikuiset söivät, mitä löysivät. Mutta useimmiten käytimme paikallista Woltia, eli Grabia. Sillä sai oikeastaan mitä tahansa ruokaa tilattua kotiovelle, ja se helpotti kovasti iltojemme sujuvuutta, eikä hintakaan ollut päätä huimaava. Kuljetus maksoi juuri ja juuri euron, annokset parista eurosta vitoseen.

Rawai Beach, ei mikään uimaranta

Itse Rawai Beach ei tosiaan ole mikään varsinainen uimaranta, vaikka kyllä siellä uidakin voi. Pääasiassa sieltä lähtee veneitä ja venetakseja eri suuntaan, ja sieltä voi itsekin kätevästi napata sellaisen. Mekin yhtenä aamuna päätimme lähteä katsomaan, mihin retki veisi sinä päivänä, ja päädyimme matkaamaa pitkähäntäveneellä Coral Islandille. Se oli tosi hyvä valinta. Pienet matkaajat eivät jaksaisi koko päivän veneretkeä, johon pitäisi nousta kukonlaulun aikaan, joten yksi saari oli meille ihan riittävästi päiväksi. Coral Island ja sen Banana Beach sijaitsee puolen tunnin venematkan päässä Rawailta, ja on ihan superkiva lapsikohde. Korallit alkavat suoraan rannasta ja erilaisia kaloja näkee vaikka ihan rantavedessä kahlaillessa. Kun ui hiukan pidemmälle, voi nähdä aika suuriakin kalaparvia, tai kuten meidän retkellämme, vastaan muljahteli valtava meduusa, joka oli helposti puoli metriä halkaisijaltaan.

Snorklausta korallirannalla.

Rawain ranta on kuitenkin täynnä pieniä kauppoja ja ihania rantaravintoloita, joten siitä tulikin meille kaupassakäynti- ja ostospaikka. Lounaille ja illallisille, sekä isommille ruokaostoksille Rawai oli todella passeli, ja lisäksi sieltä pääsee kyllä kätevästi mihin vaan eteläisen Phuketin alueella.

Pienet ihanat Rawain lähirannat

Koska meillä ei ollut uintiin sopivaa lähirantaa, päädyimme etsimään sellaista vähän kauempaa. Yanui Beacholi ensimmäinen löytömme, jonka meille vinkkasi reissukaverimme Jukkis. Hän oli viihtynyt rannalla hyvin pienen tyttärensä kanssa, joten se oli lapsitestattu, eli sinne siis. Eikä vinkki ollut lainkaan huono. Ranta oli kaunis, kirkasvetinen ja juuri sopivan matala lapsille. Toisaalta sen ympärillä olevien kallioiden ja korallien koloissa majaili tosi paljon kaloja, ja näimme snorklatessa elämämme suurimman seepian, joka on jonkin sortin mustekala, tai itse asiassa parikin. Nekin olivat kokoluokaltaan puolen metrin ja metrin välissä, ja upean värisiä. Seeprakuvioista selkää kiersi kirkkaansiniset heiluvat hetulat, tai miksi lie niitä kutsutaankaan. Mustekalat, seepiat kalmarit, mitä näitä nyt on, eivät ole oma erityisosaamisalueeni, heh.

Yanui Beach ja täydellinen rantapäivä

Lisäksi Yanuilla on muutama kiva rantaravintola, joissa on vessat ja suihkut, joten ihan kamalan nahkeana ja hiekkaisena ei tarvinnut kotimatkallekaan lähteä. Toki tällaisessa paikassa kaikki on aina vähän kalliimpaa, kun kilpailua ei juurikaan ole, mutta ruoka oli hyvää ja lasi kylmää viiniä maistui mainiolle kaiken snorklailun välissä.

Toinen yllätyslöytö oli Friendship Beach, joka itse asiassa oli kävelymatkan päässä taloltamme. Löysimme sen ihan vahingossa, kun lähdimme muuten vaan päiväkävelylle ja jotakin lounaspaikkaa etsimään. Päätimme lähteä kulkemaan rantaa kohti menevää pikkutietä, jonka päässä oli viihtyisän näköinen resortti. Tämä paikka, eli Friendship Beach Resort osoittautui suoraan kauniilla Chalongin rannalla sijaitsevaksi hotelliksi, jonne saattoi mennä lounaalle ja hengailemaan altaalle ja hiekkarannalle. Viihdyimme siellä lopulta koko päivän ja olimme suunnattoman tyytyväisiä tähän vahinkolöytöön.

Täydellinen päivä rannalla näyttää tältä, Friendship Beachillä.

Norsuja ruokkimassa

Viimeisenä päivänämme Rawailla teimme retken norsujen suojelualueelle, joita Phuketissa oli useampia. Emme halunneet suosia sellaisia, joissa norsut pidetään huonoissa oloissa turisteja varten, vaan googlailimme paikkoja ja saimmekin selville, että paikalliset elephant sacntuaryt ovat nimenomaan norsujen suojelualueita, joihin norsuja on pelastettu sirkuksista ja työleireiltä, joissa niitä on käytetty lähinnä vetojuhtina erilaisille rakennuselementeille. Niinpä Boltimme kulki tällä kertaa kohti Elephant Jungle Sanctuarya.

Äiti norsunsilityshommissa.

Paikka oli varsin kiva, mutta kallis. Yhden ihmisen, ikään katsomatta, vierailu maksoi 900 bahtia, ja sillä sai tunnin ajan kierrellä norsujen keskellä ja opetellä syöttämään niiille välipaloja, eli vesimelonin palasia ja bambua. Lasten mielestä se oli todella hauskaa. Norsuja sai myös silittää, kun oli onnistuneesti antanut niille herkkupalan, ja norsut tallustivat alueella vapaina, toki hoitajiensa valvonnassa. Jopa Teini oli aivan lumoutunut isoista ja rauhallisista eläimistä. Pieni surullinenkin tarina paikalta löytyi, sillä yksi isoimmista norsuista näytti, kuin se olisi tanssinut koko ajan. Se heilutteli itseään edestakaisin, aivan kuin se olisi jammaillut musiikin tahtiin. Kyseinen eläin oli pelastettu sirkuksesta, jossa se oli opetettu tekemään jammailua näytöksissä, ja koska norsun muisti oli tunnetusti hyvä, sille oli jäänyt elinikäinen trauma kovista opetusmetodeista. Nyt se jammaili menemään, koska ei muutakaan tiennyt, mutta näytti kuitenkin olevan ihan tyytyväinen elämäänsä. Ehkä se oli saanut paikassa uuden alun.

Teinikin tykkäsi isoista eläimistä.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä Karon Beachille syömään ja tekemään pienen pulahduksen auringonlaskussa, ja sitten siirryimme kotiin pakkaamaan. Seuraavana päivänä siirtyisimme Nai Harn Beachille, jossa oli luvassa vähän toisenlaiset maisemat.