Sri Lanka – surffausta (taas) ja yllätyshääjuhlat

Otsikko paljastikin jo Sri Lankan reissuun liittyneen salajuonen: me menimme siellä naimisiin, mutta kukaan reissuun lähtijöistä ei tiennyt tätä etukäteen. Tai siis oikeasti olimme menneet salaa ruokatunnilla maistraatissa joulukuussa, mutta sitäkään ei tiennyt kukaan muu kuin kaksi paikalla ollutta todistajaa. Tämä siksi, että virallinen vihkiminen Sri Lankassa olisi ollut sula mahdottomuus. Joten hoidimme muodollisuudet Suomessa, ja juhlimme kaveriporukalla Sri Lankassa.

Mies ja Mini rantapuuhissa.

Meitä oli matkassa tällä kertaa kaksi perhettä, yksi pariskunta ja pari yksin matkustavaa. Osa tuli samalla lennolla meidän kanssa, osa omia aikojaan, mutta yhteistä reissua meillä oli koko jengillä parin viikon ajan. Ja siis taas kerran oli tarkoitus juhlia syntymäpäiviäni (täytin tuona vuonna pyöreitä vuosia) tammikuun alussa – mikä ihana tekosyy lähteä reissuun – joten toki juhlia oli tiedossa, mutta ei sitä, mitä kaikkea juhlittaisi. Kahdessa viikossa pysähdyimme kolmeen paikkaan, joissa kaikissa oli tarkoitus olla tarjolla pojille surffia ja tytöille rantaa.

Weligama – ruuhkaa whitewashissa ja Teinin surffitunnit

Ensimmäinen etappimme oli Sri Lankan saaren eteläosassa sijaitseva Weligama. Olimme kavereiden kautta saaneet kuulla paikasta paljon positiivista, ja sen sekä vieressä sijaitsevan Mirissan rannan surffitarjonta tiedettiin hyväksi. Sinne siis.

Weligaman hiljaista rantaviivaa.

Saavuimme paikalle päivää ennen uutta vuotta vain huomataksemme, että pari muutakin surffaajaa oli tehnyt saman matkasuunnitelman, ja whitewashissa oli suorastaan ruuhkaa. Pojat kuitenkin sinnikkäästi väistelivät sadat muut surffarit ja kehuivat Weligaman spottia hyväksi surffattavaksi. Itse en lähtenyt tällä(kään) reissulla laudalle, sillä Mini oli vielä sen verran pieni, että energiat kuluivat rannalla puuhailuun aalloilla puuhailun sijaan.

Mutta koska Weligaman ranta on kohtalaisen pitkä, sen toisen pään lempeät aallot olivat juurikin loistavat surffauksen opetteluun, ja niinpä Teini kävi parina aamuna yksityisopettajan tunnilla. Minä hoidin vaativaa surffimutsin rooliani ja istuin rannalla katsemassa – ilman Miniä. Mikä ihana tehtävä! Yksityisopetus oli kuulemma kivaa, eikä hintakaan ollut hurja. Sri Lankan hintataso on ylipäätään vielä todella siedettävä moneen muuhun kohteeseen verrattuna.

Mini, koira ja kookos hotellin rantapöytien alla.

Mirissa, ei niin uninen pikkukaupunki

Weligamasta lyhyen ajomatkan päässä on Mirissa, ja jos jokseenkin hiljainen ja uinuva Weligama ei menohaluisia järin miellytä, Mirissasta löytyy menomahdollisuuksia enemmänkin. Meillä oli kolme lasta matkassa, joten emme liiemmin yöelämää kaivanneet. Hotellilla uuden vuoden aattona järjestetty teknojumpjump-illallisbuffet riitti varsin mainiosti meidän tarpeisiin.

Mutta kävimme kuitenkin Mirissassa illallisella ja kaupoilla muutamaan kertaan. Etenkin illallisista nautimme paljon: ranta on täynnä hiekalle asti levittyviä, kivoja ravintoloita, joista sai herkullista ruokaa niin srilankalaisen keittiön valikoimista kuin ranskalaisia ja burgereita – eli lapsillekin löytyi aina jotain syötävää. Ja pimeä, kauniisti valaistu ranta tarjosi kyllä huikeat puitteet illallisille – jos vain lapset olisivat olleet sekunnin paikallaan, niin niistä olisi jäänyt ehkä nykyistä kirkkaampi muistikuvakin.

Teini ja opettaja yksityistunnilla.

Myös surffimahdollisuudet ovat Mirissassa tosi hyvät, ja jos seuraa Instagramissa Sri Lanka -aiheisia tilejä, muutamat kuvauksellisimmista rantamaisemista, kuten palmujen peittämä kaunis niemenkärki, löytyvät juurikin Mirissasta.

Joogaa temppelissä

Tällä reissulla mukana oli rakas entinen työkaverini, yhtiökumppanini, sekä maistraatissa vihkimisemme toisena todistajana ollut Lena. Ja koska Lena sukeltaa, hän oli tullut Sri Lankaan jo aikaisemmin, ja tehnyt pari sukellusta, ennen kuin me muut tulimme paikalle. Mutta Lena oli myös löytänyt meille joogapaikan, joka oli hämmästyttävän ihana. Kun kävelimme sinne ensimmäisen kerran, olin hämmentynyt: joogasali sijaitsi vanhan temppelin sisällä, tornissa, josta oli upeat maisemat ohi virtaavalle joelle.

Maisema joogatemppelin ikkunasta.

Lisäksi kun kolmen naisen porukalla menimme joogaan, tunnilla ei ollut ketään muita. Joogasimme tunnin erittäin hyvän opettajan johdolla, kuuntelimme joella kalastavia lintuja ja alhaalla temppelin pihalla puuhaavia munkkeja ja siirryimme johonkin ihan muuhun tilaan. Kokemus oli loman ensimmäisenä päivänä juuri oikeanlainen. Dohan kentällä hukkuneet matkalaukut unohtuivat, eikä mikään harmittanut hetkeen. Olin suunnattoman kiitollinen siitä, että Lena oli ehtinyt löytää tämän paikan, koska se toimi siltana kiireisestä arjesta rentouttavaan lomamoodiin.

Pieni joogasali temppelin uumenissa.

Täipantomiimi

Weligaman kenties vähän ikävin muisto oli se yö, kun Mini huusi kuin syötävä lähes koko yön ja raapi tuskaisesti päätään, jossa ei tuohon aikaan liian paljon tukkaa vielä ollut. Jossain kohtaa unetoman yön kääntyessä aamuun aloin miettiä, mistä se saattoi johtua, ja aamuun mennessä olin jo laskenut todennäköisyyksiä yhteen – Minillä oli täitä. Mikä ihana yllätys pienessä surffimestassa, jossa apteekin täti ei todellakaan puhunut englantia.

Vaan eipä siinä mitään. Jos Vietnamissa oli selvitty renkaanvaihdosta pantomiimiesityksellä, niin selvittiin nytkin, ja pidin apteekin tiskillä hienon esityksen vauvasta, joka raapii päätään ja huutaa koko yön. Ja ehkä jopa yllätyksekseni sain täishampoota, joka hoiti homman kuntoon yhdellä pesulla. Kun siirryimme samana päivänä uuteen paikkaan, en jäänyt kyllä kaipaamaan Weligaman hotelliamme, Aussie Swiss Beach Resortia. Hotelli ei nimittäin ollut ihan halpa, ja siksi tällaiset täiyllärit harmittavat tavallista enemmän. Olimme joutuneet valitsemaan tuon hotellin ihan siksi, että uuden vuoden ympärillä oli liian täyttä monessa muussa paikassa, ja halusimme asua samassa hotellissa koko porukalla. Surffia ja rantaa, johon oli hotellilta suora pääsy, kuitenkin vähän ikävöin seuraavassa paikassa.

Mutta siellä olikin sitten tarjolla muunlaista aktiviteettia, johon palaamme seuraavassa blogipostauksessa.

Aamiaistunnelmia hotellilla Weligamassa.